Men efter ett par dagar var det dags för mig att åka västerut och hämta hem nyförvärvet Engsbron's Bimisi. En underbar, mjuk liten kille som förstärker några avelslinjer jag redan har i min avel, och samtidigt hämtar med sig lite nytt blod till kenneln via sina franska föräldrar. Tusen tack till Engsbron's Kennel för förtroendet! Det blir spännande att se vad det blir av lilla Bimisi!
Ett par dagar innan jag hämtade hem valpen blev det klart att familjen som skulle ha blivit fodervärdar inte kunde ta emot honom just nu. Således blev Bimisi här hemma hos oss ett tag, och oj så roligt de har haft med Irma! Ständigt busande! Som precis nu, när jag satt mig för att skriva detta inlägg: Det blev lite väl tyst i sovrummet där jag visste att valparna var. När jag gick och titta hade de fått ner en blomkruka och rivit hela blomman och all jord i små smulor. På vår säng.
Det är riktigt fint att jag har fått bekanta mig med Bimisi i lugn och ro, men nog är det lite hopplöst svårt att försöka få lite vett i två valpar samtidigt. Alla promenader, allt vi gör ska göras två gånger. För promenader med fyra vuxna och två busande valpar samtidigt är lite mycket till och med för mig.
Men på den soliga sidan: Jag får en massa motion!
Vi har hunnit damma av spårlinan och Maire, som så småningom ska på spårprov, har fått träna lite. Kan konstatera att vi båda behöver träna lite till...
Kun viimeiset pennut olivat muuttaneet perheidensä luokse Norjaan, vedimme muutaman päivän ajan henkeä. Irma, joka jäi ainoana pentuna kotiin, sai totutella nopeassa tahdissa elämään ilman pentuaitausta ja leikkikavereita. Se sai myös uusia etuoikeuksia, kuten oikeuden nukkua hussen ja maten sängyssä... Siihen muutokseen tottuminen ei tuottanutkaan mitään vaikeuksia!
Mutta parin päivän levon jälkeen oli aika suunnata länteen hakemaan uusinta kennelvahvistustamme Engsbron's Bimisiä. Bimisi on ihana, pehmeä pentu, joka vahvistaa niitä linjoja joita jalostuksessani jo on, ja tuo samalla mukanaan uutta verta ranskalaisten vanhempiensa myötä. Tuhannet kiitokset Engsbron kennelille luottamuksesta! Jännittävää nähdä, mitä pikku Bimisistä kehkeytyy!
Pari päivää ennen kuin hain Bimisin kotiin, kävi ilmi ettei sen suunniteltu sijoitusperhe voinutkaan ottaa koiraa vastaan. Niinpä Bimisi jäi joksikin aikaa luoksemme, ja oi miten hauskaa niillä onkaan ollut Irman kanssa! Jatkuvaa leikkiä ja riekkumista! Kuten juuri äsken, kun istuuduin kirjoittamaan tätä blogipäivitystä. Makuuhuoneessa, jossa tiesin pentujen olevan, tuli äkkiä epäilyttävän hiljaista. Pennut olivat riipineet alas kukkapurkin ja repineet sen sisällön pieniksi murusiksi sänkyymme. Hauskaa vaikutti olevan!
On mahtavaa, että voin tutustua Bimisiin kaikessa rauhassa, mutta jonkinlaisen käyttäytymisaapisen opettaminen kahdelle pennulle samaan aikaan on kyllä varsin työlästä. Kaikki kävelylenkit ja kaikki muukin mitä teemme, on tehtävä kahdesti. Sillä kävelylenkit neljän aikuisen ja kahden riehuvan pennun kanssa samaan aikaan ovat hiukan liikaa jopa minulle. Mutta positiivisella puolella saan ainakin paljon liikuntaa!
Olemme ehtineet pyyhkiä pölyt myös jälkiliinasta ja Maire, joka piakkoin starttaa kokeessa, on päässyt harjoittelemaan. Voimme vain todeta että treeniä tarvitaan, sekä emännälle että koiralle.
