Det var inte alltför länge efter Maires prov i Sverige, så trots bara ett träningsspår tänkte jag att vi kan ha en chans med henne. Med Eira och Siiri hann jag träna var sitt spår med, men med dom två damerna vet jag att precis vad som helst kan hända: de kan spåra hur bra som helst eller absolut inte alls. Och skulle det komma färska spår så skulle de båda välja dom istället.
Och precis så var det. Eira tillbringade hela sin tid i skogen med att söka efter rådjur. Hon spårade en del av spåret riktigt bra, men det var alldeles klart att skulle någonting mera intressant dyka upp skulle hon dit. Efter tredje viltstörningen blev det stop och SKL0.
Siiri var mest intresserad av blåbär, låg och vilade på mossan långa stunder och var inte alls på hugget. Vi kom igenom det 1300 m långa spåret i alla fall, vilket nog är stort i sig. SKL3.
Maire spårade lugnt hela spåret, slarvade lite vid någon av legorna och ringar en av vinklarna, men det hela räcker ändå till SKL1. Således blev Maire Finsk viltspårchampion! Hurra! Så nöjd över denna lilla tjej!
Igår började äntligen även drevsäsongen. Ansa, Siiri, Eira och Maire hann alla med var sitt drev, och Irma fick lite skogsövning med hundpejl. Som väntat, nöjde sig inte Eira med någon lugnare start, utan drev med hundra i glaset i över tre timmar - vilodag med ömma muskler för henne idag. Ansa, Siiri och Maire drev alla var sin tjugominutare, vilket räcker mer än väl som start.
Nu är vi på gång igen, och vad är roligare än det!
Eräänä lämpimänä elokuun päivänä starttasimme Siirin, Eiran ja Mairen kanssa jälkikokeissa. Mairen viimeisestä kokeesta Ruotsissa ei ollut kulunut turhan kauaa, ja olinkin yhdestä treenikerrasta huolimatta sitä mieltä, että Mairella saattaisi olla mahdollisuus tulokseen. Siirin ja Eiran kanssa ehdin niinikään treenata vain yhden jäljen, ja näiden neitojen kanssa tiesinkin että mitä tahansa voi tapahtua: ne saattavat jäljestää metodisesti ja hyvin, tai sitten eivät laisinkaan. Ja mikäli jäljelle sattuisi tuoreita jälkiä, olisi selvää että ne valittaisiin ensin.
Ja juuri niin sitten kävikin. Eira käytti koko koeaikansa kauriiden etsimiseen. Osan jälkeä se jäljesti oikein hyvin, mutta selvää oli että jotain muuta oli mielessä. Kolmannen hukan jälkeen tuli stoppi ja VOI0.
Siiri oli kiinnostunut lähinnä mustikoista ja makaili pitkiä aikoja mättäällä lepäilemässä. Pääsimme kuitenkin 1300 metrisen jäljen loppuun asti, mikä jo sinällään on suoritus. VOI3.
Maire jäljesti rauhallisesti koko jäljen, hutiloi hiukan parilla makauksella ja rengasti yhden kulman, mutta pisteet riittivät kuitenkin VOI1. Siispä Mairesta tuli uusi Suomen jälkivalio! Hurraa! Todella tyytyväinen tähän pikkutätiin!
Eilen alkoi viimein myös ajokausi. Ansa, Siiri, Eira ja Maire ehtivät kaikki ajoon, ja Irmakin sai hiukan metsätreeniä gps kaulassa. Odotetusti ei Eira lämpäimästä säästä huolimatta tyytynyt rauhallisempaan starttiin, vaan ajoi sata lasissa yli kolme tuntia. Lepopäivä kipeytyneitä lihaksia hoivaten oli Eiralla ohjelmassa tänään. Ansa, Siiri ja Maire ajoivat kaikki parikymmenminuuttisensa, mikä riittää paremmin kuin hyvin kauden aloitukseksi.
Nyt olemme taas radalla, ja mikä onkaan hauskempaa!
