10 dagar gamla - Kymmenpäiväiset

Alla små mår bra och växer som de ska. Även den minsta av alla små har nu passerat halvkilosträcket och matte får sova på nätterna. Både Siiri och Eira har börjat lämna valparna kortare stunder dagligen och vill gärna följa med på promenaderna. Samtidigt håller jag på och slå rekordet i att öppna och stänga dörrar och grindar, när damerna inte riktigt kan bestämma sig om de ska vara ifrån valparna eller inte. Jag har helt allvarligt träningsvärk från att ha sprungit så mycket i trapporna - valprummen ligger i andra våningen. Snart kan vi börja vänta på att ögonen öppnas, och då går det undan!

Kaikki pennut voivat hyvin ja kasvavat kuten pitääkin. Kaikken pieninkin on nyt päässyt yli puolenkilon merkkipaalun ja matte saa hiukan nukkuakin öisin. Siiri ja Eira ovat molemmat alkaneet jättämään pennut lyhyitä aikoja kerrallaan, ja tulevat mielellään mukaan lenkeille. Samaan aikaan lyön yhä uusia ennätyksiä porttien ja ovien avaamisessa ja sulkemisessa, kun rouvat eivät oikein osaa päättää ollako poissa pentulaatikoista vai ei. Rappusissa renkkaamisesta on kehittynyt oikein lihaskipuja - pentuhuoneet kun ovat toisessa kerroksessa. Pian voidaan odotellan pentujen silmien avautumista, ja sen jälkeen alkaakin varsinainen ralli!

Sorgen är Glädjens bror - Suru on Ilon veli

Både Siiris och Eiras förlossningar satt igång så sakteligen på söndagmorgon.
Siiri födde fem väldigt små valpar, tre tikar och två hanar, sent på söndag kväll. Själva förlossningen gick bra, och Siiri tog väl hand om sina små, men genast från början fanns det orsak till oro på grund av valparnas storlek. Framförallt en av hanarna var så liten, så liten.
Natten gick åt att vaka vid valparna och försöka se till att även den minsta försåg sig med en plats i mjölkbaren. Jag försökte hjälpa till med flaska men det var väldigt svårt att få mera än några droppar i honom. Han var helt enkelt inte färdig nog för den här världen, och han dog under dagen på måndagen. Hans bror följde efter honom dagen där på.
Och det är klart, det är alltid stor sorg, speciellt när man har en spännande kombination av föräldrar, har haft stora förväntningar (som man aldrig ska ha, men som är svårt att undvika) och har många valpköpare i kö. Men som en annan uppfödare sa till mig: I den här branschen är det svårt att undvika sorg och besvikelse, man förlorar någon valp förr eller senare. Och ja, jag har ju varit med om det här förut. Men alltid funderar man på vad man kunde ha gjort annorlunda, och förhoppningsvis lär man sig någonting.
Nu har Siiri tre små tikar kvar, och tillsammans vakar vi över dom som små hökar. Dom växer precis som de ska, så nu gäller det att det fortsätter stabilt och bra. Några till sömnlösa nätter framför oss.

Eira födde sina valpar mitt på dagen på måndag - allt löpte precis som i en bokexempel och förlossningen var över efter två timmar. Alla sex valpar, en hane och fem tikar, vägde över 300 g, var mycket jämna och fina på alla sätt. Det är verkligen spännande hur olika det kan bli!
Eira, som verkade minst sagt förvånad när den första valpen började krypa mot henne, återhämtade sig snabbt och har skött om sina valpar exemplariskt. Vilket är skönt, när jag går skytteltrafik mellan valprummen och försöker se till att alla har det bra.

Vår mommo-hund Ansa, som vet exakt vad som försiggår bakom stängda dörrar, har utvecklat en sjuhelsikes skendräktighet och vakar över "sitt bo", en hundbädd, med all oönskvärd tydlighet. Hon har pipit igenom två dagar och två nätter nu, och krävt att få komma in till valpkullarna. Det börjar bli lite påfrestande, så det är möjligt att jag blir tvungen att skicka henne på semester ett par dagar, så hon får annat att tänka på, och långa promenader som jag inte riktigt kan erbjuda just nu.
Ny roll för vår mommo, inte så lätt!

Sekä Siirin että Eiran synnytykset lähtivät pikkuhiljaa käyntiin sunnuntaiaamuna.
Myöhään sunnuntai-iltana Siiri synnytti viisi pientä pentua, kaksi urosta ja kolme narttua. Itse synnytys sujui hyvin ja Siiri alkoi heti hoitamaan pienokaisiaan, mutta pentujen pieni koko aiheutti huolta. Varsinkin toinen uroksista oli aivan liian pieni.
Yö meni pentujen kanssa valvoessa. Auttelin pienimmäistä pitämään paikkansa maitobaarissa. Yritin myös syöttää sitä tuttipullolla, mutta en saanut sitä imemään muutamaa tippaa enempää. Se ei ollut yksinkertaisesti valmis tähän maailmaan, ja maanantaina iltapäivällä se kuoli. Seuraavana päivänä veli seurasi mukana. 
Pentujen menetys on aina suuri suru, varsinkin kun kyseessä on jännittävä yhdistelmä vanhempia, odotukset ovat olleet korkealla (mitä niiden ei koskaan pitäisi olla, mutta sitä on vaikea välttää) ja jonossa on monta pennunostajaa. Mutta kuten eräs toinen kasvattaja minulle sanoi: Tässä hommassa on vaikea säilyä ilman menetyksiä ja pettymyksiä, pentujen kuolemia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja olenhan minäkin tämän kokenut jo aiemminkin, mutta aina sitä miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, ja toivottavasti oppii jotakin matkalla.
Nyt Siirillä on siis kolme narttupentua jäljellä, ja vahdimme niitä yhdessä kuin haukat konsanaan. Ne kasvavat aivan kuten pitääkin, nyt vain yritämme pitää tilanteen tasaisena ja auttaa niitä kasvamaan. Vielä muutama uneton yö edessä siis.

Eiran pennut syntyivät keskipäivällä maanantaina. Kaikki sujui kuten ohjekirjassa ja synnytys oli ohi parissa tunnissa. Kaikki kuusi pentua, viisi narttua ja yksi uros, painoivat syntyessään yli 300 g ja ovat kaikin puolin tasainen ja hieno pesue. Jännittävää, miten erilailla asiat voivatkaan mennä! 
Eira, joka vaikutti lievästi sanottuna hämmästyneeltä kun ensimmäisenä syntynyt pentu alkoi ryömiä sitä kohti, keräsi itsensä nopeasti ja alkoi hoivaamaan pienokaisiaan huolella. Mikä on todella helpottavaa, nyt kun risteilen edes takaisin pentuhuoneiden välillä ja yritän huolehtia kaikista yhtä aikaa.

Mummo-koiramme Ansa, joka hyvin selvästi tietää mitä suljettujen ovien takana puuhataan, on kehittänyt itselleen helkatinmoisen valeraskauden ja vahtii nyt yhtä petiänsä sen verran puhdilla, ettei asia jää kenellekään epäselväksi. Ansa on vikissyt kaksi yötä ja kaksi päivää pentuhuoneiden ovien takana, ja se alkaa pikku hiljaa käymään sen verran hermon päälle, että voi olla että Ansa pääsee muutamaksi päiväksi lomalle saadakseen muuta ajateltavaa, ja varsinkin pitkiä lenkkejä joita en nyt itse pysty sille tarjoamaan. Mummolla on nyt ihan uusi rooli, ei niin helppoa!

I väntans tider - Odottavan aika

Förberedelser - Valmisteluja

Tiden går, tiden går så fort att man knappt hinner med!
Eiras och Siiris dräktighet har hunnit så långt att det i princip om 10-12 dagar är möjligt att valparna födds, även om jag hoppas att det dröjer lite längre. Båda mammorna mår bra, vi tar det riktigt lugnt och gör saker i deras takt. Eira har ett par gånger hoppat över promenaden och rastat sig själv i hundgården istället. Hon börjar bli rejält stor, och jag befarar att det hinner bli tungt för henne ännu före valparna kommer...
Siiri verkar ha det lite lättare tills vidare, även om hon också tidvis pustar och frustar där hon ligger. Båda äter med god aptit, Eira är allt påhittig när hon försöker komma på nya sätt att få i sig lite extra godbitar. Häromkvällen fick hon i sig en hel brödlimpa som hon lyckades lirka ner från köksbänken. Hon verkar vara i det närmaste bottenlös just nu. :)

Under veckoslutet deltog jag i KoiraExpo, Finska Kennelklubbens årliga utbildnings- och seminarietillfälle i Vanda. Igen ett veckoslut fullspäckad med mycket nyttigt information och inspiration inte minst för oss som är aktiva inom olika hundföreningar, men också för "helt vanliga" hundmänniskor. Jag funderade igen hur mycket gott den här hobbyn hämtar med sig - hur många nya vänner har inte jag fått via hundhobbyn, hur mycket intressanta nya saker har jag fått lära mig via just hundar? Det är helt makalöst! Jag märker att jag mera och mera funderar på hur jag kunde förvandla allt detta till ett jobb, till någonting jag kunde försörja mig med... ett livsstil är det ju redan!


Aika rientää, rientää niin nopeasti että hädin tuskin pysyy mukana!
Eiran ja Siirin tiineydet ovat ehtineet jo niin pitkälle, että pennut saattavat syntyä jo 10-12 päivän kuluttua, vaikka toivonkin että pennut saavat "kypsyä" hiukan pidempään. Molemmat mammat voivat oikein hyvin, elelemme nyt rauhallisesti ja teemme asioita niiden tahtiin. Eira on pariin otteeseen jättänyt kävelylenkit väliin ja ulkoiluttanut itse itsensä koira-aitauksessa pihallamme. Se alkaa olla aika pyöreä, ja pelkäänpä että sille ehtii vielä tulla tukalat oltavat ennenkuin pennut syntyvät...
Siirin olo vaikuttaa toistaiseksi kevyemmältä, vaikka sekin ajoittain puhisee ja tuhisee varsinkin nukkuessaan. Molemmat syövät erinomaisella ruokahalulla ja Eira on varsin kekseliäs yrittäessään hankkia itselleen hiukan ylimääräisiä herkkupaloja. Tässä eräänä iltana se hotkaisi hetkessä kokonaisen limpun, jonka oli onnistunut keplottelemaan alas keittiön työpöydältä. Eira vaikuttaa olevan lähinnä pohjaton tällä hetkellä. :) 

Viikonloppuna osallistuin KoiraExpoon, Suomen Kennelliiton järjestämään koulutus- ja seminaaritapahtumaan Vantaalla. Jälleen kerran viikonloppu täyteen pakattuna hyödyllistä tietoa ja inspiraatiota ei vähiten meille eri koirayhdistyksissä toimiville, mutta myös "ihan tavallisille" koiraihmisille. Mietin taas kuinka paljon hyvää tämä harrastus onkaan tuonut mukanaan - kuinka monta uutta ystävää olenkaan saanut koiraharrastuksen parista, kuinka paljon uusia mielenkiintoisia asioita olen oppinut juuri koirien kautta? Se on aivan uskomatonta! Huomaan pohtivani yhä useammin miten saisin muutettua kaiken tämän ansiotyöksi mistä saada elantoni... elämäntapahan tämä jo onkin!