lördag 11 oktober 2014

På gården! - Pihalla!











Prövningar - Koettelemuksia

På torsdagen var Tant Elsa hos veterinären. Hem kom hon med en tand färre, och nya hjärtmediciner i handväskan. Men hon har återhämtat sig väldigt bra, på eftermiddagen kunde man knappt ha gissat att hon har varit nedsövt några timmar tidigare. Idag har hon fått jaga med husse - hon är inte i sitt bästa form, det må sägas, men det gör inte så mycket nu när husse inte heller är det, med sina brutna revben. Men jaga, det ska man! ;-)

På torsdagen hände det också andra saker. En av valparna blev sjuk, kräktes och hade diarré. Han fick tillbringa natten skiljt från dom andra. Han var inte ett dugg intresserad av mat eller mjölk, och jag fick tvångsmata honom med vattenlösning för att undvika att han skulle torka ut, vilket småvalpar fort gör. På morgonen hade vi tre sjuklingar till, alla kräktes, men var annars pigga.
Hos veterinären fick den mest medtagna valpen vätska under huden och lite extra näring, och på en timme var han på banan igen. Väl hemma åt han med god aptit och idag är alla friska och glada.
Jag vet inte vad som orsakade det hela, kanske en vanlig magsjukebobba eller kanske någonting fel i den portionen malet kött de hade fått innan. Glad att det slutade väl - efter sommarens händelser och Unos bortgång är jag livrädd att någonting skulle gå fel med valparna.  Det var en lång natt med den här sjuklingen också, vill jag lova. Men nu, allt väl! Tacksam för det.




Torstaina Elsa-täti kävi eläinlääkärillä. Kotiin se palasi suussaan yksi hammas vähemmän, ja uudet sydänlääkkeet käsilaukussa. Elsa on kuitenkin toipunut hienosti, iltapäivällä tuskin olisi arvannut, että se oli ollut nukutettuna muutamaa tuntia aiemmin. Tänään Elsa on päässyt hussen kanssa metsälle. Se ei ole parhaimmissa voimissaan, se on sanottava, mutta haitanneeko tuo niin paljon, sillä ei ole hussekaan murtuneiden kylkiluidensa vuoksi. Mutta metsälle on päästävä! ;-)

Torstai oli muutenkin tapahtumarikas. Yksi pennuista sairastui, oksenteli ja ripuloi. Se sai viettää yön muista erillään, ja kuivahtamisen estämiseksi jouduin "pakkosyöttämään" sitä vesiliuoksella, sillä se ei ollut vähääkään kiinnostunut ruoasta tai maidosta. 
Aamulla joukosta löytyi kolme sairastupalaista lisää, kaikki oksentelivat, mutta olivat muuten pirteitä.
Eläinlääkärin vastaanotolla lääkittiin heikoimmassa kunnossa ollutta pentua lisäravinnolla ja ihon alle pistetyllä nesteellä, ja tunnissa se oli jo huomattavasti pirteämpi. Kotona se söi hyvällä ruokahalulla, ja tänään kaikki ovat terveitä ja vauhdissa. 
En tiedä, mikä aiheutti sairastumisen - ehkä joku muiden koirien kotiin tuoma bakteeri, tai pentujen aiemmin samana päivänä saama jauheliha-annos. Olen kovin iloinen, että episodi päättyi hyvin - kesän tapahtumien ja Unon kuoleman jälkeen pelkään hirmuisesti, että jokin menisi pentujen kanssa pieleen. Voin vakuuttaa, että tämänkin pennun kanssa valvottu yö oli pitkä. Mutta nyt, kaikki hyvin! Kiitollinen!

tisdag 7 oktober 2014

Motvilliga fotomodeller - Vastahankaisia valokuvamalleja

Jag har gjort några försök att ta "officiella porträtt" av valparna. Fullständigt omöjligt. Den senaste sessionen slutade med två användbara foton. I resten av bilderna ser de för långa, för korta, för smala, för konstiga ut. Ansiktsbilderna på alla åtta ser ungefär likadana ut, även om de i verkligheten skiljer sig från varandra lite. Så nu ger jag upp, helt enkelt. Resten av bilderna blir vad de blir, inga officiella porträtt!

Tikarna har halsband i färgerna röd, orange och rosa.
Hanarna har halsband i färgerna blå, svart, grön, lila och gul.
Hanen med gul halsband söker jag fodervärd till. (första bilden)






Olen yrittänyt ottaa pennuista "viralliset muotokuvat". Aivan mahdotonta. Viimeisimmän kuvaussession tuloksena oli kaksi käyttökelpoista kuvaa. Lopuissa kuvista pennut näyttävät liian pitkiltä, liian lyhyiltä, liian laihoilta, liian paksuilta, milloin miltäkin, paitsi normaalilta. Kasvokuvat kaikista kahdeksasta näyttävät samasta penusta otetulta, vaikka ne todellisuudessa poikkeavat hiukan toisistaan. Joten, nyt annan periksi. Loput kuvat saavat olla mitä ovat, ei virallisia portretteja!

Narttupentujen kaulapannat ovat väreiltään punainen, oranssi ja vaaleanpunainen.
Urosten kaulapannat ovat väreiltään sininen, musta, vihreä, liila ja keltainen.
Keltaista kaulapantaa kantavalle urokselle etsin sijoitusperhettä. (ensimmäinen kuva)

lördag 4 oktober 2014

Utställningar och annat roligt - Näytelmiä ja muuta mukavaa

Förra veckoslutet gick årets upplaga av Viking Line Dog Show, eller Eckerö-utställningen som vi säger, av stapeln. Jag ställde ut Fatous Intensive Polka, Peggy Sue, på lördagen, med hopp om den sista behövliga certen. Tvi fick vi! Peggy fick MG, hörde jag ringsekreteraren säga samtidigt som hon visade blåa kortet, men i kritiken står det EXC. Får väl vänta och se, hur resultaten skrivs i KoiraNet.
Peggys kritik var alldeles bra, så på det sättet kan vi vara nöjda. Men lite snopet om det faktiskt blev MG... Fast Peggy är ändå världens bästa Peggy Sue!

På söndagen ställdes valparnas pappa Ryethill's Västerman aka Zidane. Han var EXC, fick reservcert och reservcacib och slutade som BH2. Bra kritik också för honom, men skulle naturligtvis gärna ha skålat för hans finska championat. Nåja, nästa år, kanske?



Annars har det varit full rulle mest hela tiden. Valparna växer, är mycket aktiva små busar med sylvassa krokodiltänder - enda tills de somnar tvärt just där de råkar vara för stunden. Man kan sitta hur länge som helst och bara titta på dom. Små personligheter börjar komma fram, och jag har valt ut hanen som jag ska placera hos en fodervärd (letar fortfarande en passlig familj!). Med tikarna är det värre - jag har inte ännu kunnat välja ut den tiken som stannar hemma hos oss.

Under den senaste veckan och förra veckoslutet, då Zidane var på besök med sin husse och matte, har jag flera gånger funderat på en sak: Jag älskar att hålla på med mina hundar, de är en verkligen viktig del av mitt liv naturligtvis, annars skulle jag inte föda upp en endaste valpkull. Men en sak som har kommit till av sig själv, utan att jag tänkte på det i början, är alla dessa underbara, intressanta, olika människor jag har lärt mig att känna under alla år via hundarna. Valpköpare, människor som håller på med samma raser eller hundhobbyer, ägare till hanar som har blivit pappor till "mina" kullar, människor som jag träffar på hundpromenader och så vidare. Det är så berikande och fint! Alla ensamma människor borde ha möjlighet att ha en hund, slår jag fast så där alldeles ovetenskapligt.

I min valpyra har jag alldeles glömt att gratulera krydd-kullen, som fyllde hela 7 år ett par veckor sedan! Grattiskrafsar i efterskott till Wilma, Milli, Martta, Kylie, Olli och Karri!


Viime viikonloppuna järjestettiin Viking Line Dog Show, eli Eckerön näyttely, kuten täällä saarella sanomme. Lauantaina näytelmiin pääsi Fatous Intensive Polka, Peggy Sue, tähtäimessä viimeinen tarvittava serti. Ei tullut sertiä, ei! Peggy sai EH:n, tai niin ainakin kuulin kehäsihteerin sanovan, samalla kun sininen kortti heilahti. Arvostelussa lukee kuitenkin ERI, joten saapa nähdä kuinka tulos KoiraNetiin kirjautuu. Peggyn kritiikki oli oikein hyvä, joten niiltä osin ei auta olla muuta kuin tyytyväinen. Peggy on joka tapauksessa maailman paras Peggy Sue!

Sunnuntaina kehään pääsi Ansan pentujen isä Zidane. Zidane oli ERI ja sai varasertin ja varacacibin, ollen lopulta PU2. Oikein hyvän arvostelun sai myös Zidane, mutta luonnollisesti olisi ollut mukava skoolata sen suomalaista valionarvoa. No, ehkä ensi vuonna?




Muuten täällä onkin aikamoista haipakkaa! Pennut kasvavat, ja ovat oikein aktiivisia pikku härveleitä neulanterävine hampaineen - kunnes nukahtavat yht'äkkiä juuri siihen, missä sattuvat kulloinkin olemaan. Pentuja voi istua tuijottamassa ihan miten kauan tahansa. Pikku persoonallisuudet alkavat tulla paremmin esiin, ja olenkin jo valinnut uroksen, jolle etsin sopivaa sijoitusperhettä. Narttujen suhteen onkin hankalampaa, en millään pysty valitsemaan sitä, joka jää meille. 

Viimeisen viikon ja edellisen viikonlopun aikana olen useasti ajatellut, että todella rakastan koirieni kanssa puuhailua. Ne ovat todella tärkeä osa elämästäni, tottakai, muuten en kasvattaisi yhden yhtäkään pentuetta. Mutta on eräs asia, jota en alun perin ajatellut, mutta joka on tuonut elämääni paljon iloa ja mukavia hetkiä: kaikki nämä mielenkiintoiset, mukavat, erilaiset ihmiset joihin olen tutustunut kaikkien näiden vuosien aikana koirien kautta! Pentujen ostajia, samojen koirarotujen tai -harrastusten parissa viihtyviä, pentueitteni isäkoirien omistajia, ihmisiä joita olen tavannut koiria ulkoiluttaessani jne. Se on niin rikastuttavaa ja hienoa! Kaikilla yksinäisillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus jakaa elämänsä koiran kanssa, tämä olkoon illan hyvin epätieteellinen viisauteni!

Pentupörinöitteni keskellä olen aivan unohtanut onnitella mauste-pentuettani, joka täytti jo 7 vuotta pari viikkoa sitten. Onnittelurapsutukset Wilmalle, Millille, Martalle, Kylielle, Ollille ja Karrille! 


onsdag 1 oktober 2014

Pausbilder - Taukokuvia

Så mycket att berätta, men alldeles för lite tid! Så, under tiden bara några bilder på det underbaraste gänget på ön:

Niin paljon kerrottavaa, mutta aivan liian vähän aikaa! Odotellessa muutama kuva saariston mahtavimmasta jengistä:







Vårens nyheter - Keväisiä uutisia

 Våren, fantastiska våren! Soliga dagar, blåsiga dagar, yvigt snöfall, blåsippor, myror och fjärilar. Tranorna och lärkorna kom för några ve...