November - Marraskuu

Plötsligt såg bloggen väldigt mörk och tråkig ut. Snabbändrade färger utan att riktigt orka sätta mig in i det hela - det får duga nu ett litet tag.
November. För många en tid då man boar in sig hemma, för mig sedan några år tillbaka en rätt så busy månad med flera möten, utbildningsdagar osv. I år som kronan på verket dessutom BASA19, bassetrasernas drev-FM, som går av stapeln den 30.11. Jag är provansvarig med allt vad det innebär - har flera gånger tänkt att det påminner mig mycket om mina före detta jobb på en programbyrå och som kulturproducent. Nu är det bara en lite annan happening som ska produceras fram.

Sju hundekipage har kvalat sig till FM, och jag får väl vara mycket stolt över det faktum att tre av dom är kennelns hundar. Syskonen Siiri och Yacki samt vår irländska yrväder Eira ska alla deltag. Jag nyper mig själv lite i smyg. Och så får jag nypa lite hårdare: mindre än fyra veckor kvar, till skogs och träna!
Och sen var det alla de där möten och resor i november... Så, mycket bråda tider som börjar egentligen imorgon med ett längre arbetspass. Man vet att man lever!

Maire har haft lite beskymmer under hösten, hon har haltat till och från och ett par veckor sedan blev det riktigt illa. Veterinären hittar inget fel varken i kliniskt undersökning eller i röntgen. En kur med anti-inflammatoriskt värkmedicin samt vila verkade hjälpa, så nu har vi sakta börjat med längre promenader igen. Jakt med henne under den här säsongen är högst förmodligen ur bilden, vilket är väldigt synd med tanke på möjliga avelsplaner. Men just nu tar vi bara en dag i taget och ser vart det barkar - just nu går det åt rätt håll.

Blogi näytti yht'äkkiä kovin tummalta ja tylsältä. Pikaisesti vaihdoin värejä ilman että oikein jaksoin keskittyä asiaan - saa kelvata nyt hetken aikaa.
Marraskuu. Monille aika, jolloin kaivaudutaan omiin pesiin filtin alle. Minulle marraskuu on jo muutaman vuoden ajan tarkoittanut useampia kokouksia, koulutuspäiviä jne. Tänä vuonna kaiken kruunaa bassetrotujen SM-ajokokeet 30.11. Koevastaavana olen saanut järjestellä yhtä ja toista kokeiden tiimoilta. Monta kertaa onkin tullut mieleen muinaiset työpaikkani ohjelmatoimistossa ja kulttuurituottajana. Nyt on vain kyseessä hiukan toisenlaisen tapahtuman tuotanto.

Seitsemän koirakkoa on karsiutunut mukaan SM-kokeisiin, ja saan olla ylpeä siitä, että peräti kolme niistä on kennelini koiria. Sisarukset Siiri ja Yacki sekä irlantilainen pyörremyrskymme Eira ovat kaikki pääseet mukaan kilpaan. Saan melkein nipistää itseäni, onko tämä tottakaan! Ja sitten saan nipistää hiukan lujempaa: vähemmän kuin neljä viikkoa aikaa, siis metsään treenaamaan!
Ai niin, ja sitten oli kaikki ne kokoukset ja marraskuun matkat... Elämme siis kiireisiä aikoja, alkaen heti huomisesta pidemmällä työrupeamalla. 

Mairella on syksyn aikana ollut hiukan vaivoja, se on ontunut ajoittain. Pari viikkoa sitten ongelma paheni kunnolla. Eläinlääkäri ei löydä vikaa kliinisessä tutkimuksessa, eikä myöskään röntgenissä. Kipu- ja tulehduslääkekuuri sekä lepo ovat auttaneet, ja nyt alamme pikkuhiljaa taas käydä pidemmillä lenkeillä. Metsästys taitaa kyllä tältä kaudelta jäädä Mairen kanssa väliin, mikä on sääli mahdollisia jalostuaikeita ajatellen. Mutta nyt on parasta ottaa päivä kerrallaan ja katsoa miten asiat kehittyvät - ainakin juuri nyt mennään oikeaan suuntaan.

FiJCh/FiKva Fatous Intensive Fauve Yali

 Förra veckan fick vi kennelns första Jakt Champion då Fatous Intensive Fauve Yali "Yacki" drev sin tredje raka etta i drevprov i Hammarland med 140 minuters drevtid, 76,56 poäng.
Jag är så innerligt, innerligt glad och tacksam för att hans ägare ville åka med på den här resan, och framförallt för att Yacki är just det som jag vill att kennelns hundar ska vara: en duktig jakthund och en underbar familjehund.
Det är så att man nästan har nära till tårarna.

Även Eira, Blevwil Let's Do It startade på prov samma dag, och än en gång visade hon sitt rätta jag som det irländska yrvädret hon är. Full drevtid på 60+120 minuter (plus nästan lika mycket till efter andra såtets slut) och egenskapspoängen gav sammanlagt hujsiga 90,63 poäng och en klar DRAJ-1. Även för Eira var detta den tredje ettan, men förargligt nog har hon bara ett av dom från sk ordinarie prov istället för två behövliga. Så en till ska tjänas in, men det tror jag inte blir något problem för Eira - det stod ju även i dagens provprotokoll att "verkligen ingenting att klaga över när det gäller jaktivern!".

Siiri, Fatous Intensive Fauve Etna, har inte heller latat sig. Hennes 56,41 poäng räckte tyvärr inte till hennes tredje etta idag, men en god DRAJ-2. Jag har verkligen all orsak att vara stolt över mina flickor och pojkar!

Ännu TACK till domarna och ett STORT GRATTIS till Yacki och hans familj - jag är stolt som en tupp! 

Saimme viime viikolla kenneliin ensimmäisen käyttövalion kun Fatous Intensive Fauve Yali "Yacki" ajoi kolmannen peräkkäisen ykkösensä ajokokeessa Hammarlandissa. 140 minuutin ajoaika toi tulokseksi 76,56 pistettä.
Olen todella, todella iloinen ja kiitollinen siitä, että Yackin omistajat halusivat lähteä mukaan tälle retkelle, ja kaikkein iloisin olen siitä, että Yacki on juuri sitä, mitä haluan kennelini koirien olevan: hyvä ajokoira ja ihana kotikoira!
Kyyneleet eivät olleet kaukana!

Myös irlantilainen pyörremyrskymme Eira, Blevwil Let's Do It pääsi näyttämään todellisen minänsä ajohommissa: putkiajot 60+120 minuuttia (ja yhtä paljon päälle kokeen päätyttyä) sekä ominaisuuspisteet antoivat yhteensä hurjat 90,63 pistettä ja tulokseksi DRAJ-1.
Myös Eiralle tämä oli kolmas ykkönen, mutta harmillisesti vain yksi niistä on ns lyhyestä kokeesta kahden vaadittavan sijasta, joten vielä neljäs on haettava. Se kuitenkaan tuskin on Eiralle turhan hankalaa - päivän koepöytäkirjassakin todetaan että "metsästysinnon suhteen ei todellakaan ole mitään valittamista!".

Fatous Intensive Fauve Etna aka Siiri ei myöskään ole laiskotellut: 56,41 pistettä eivät valitettavasti riittäneet sen kolmanneksi ykköseksi, mutta vahva DRAJ-2. Minulla on todellakin syytä olla ylpeä näistä tytöistä ja pojista!

Vielä KIITOKSET tuomareille ja LÄMPIMÄT ONNITTELUT Yackille ja sen perheelle : olen ylpeä kuin riikinkukko!

Dubbelchampion Maire! - Mairesta tuplavalio!

En varm dag i mitten av augusti startade jag med Siiri, Eira och Maire i spårprov i Finland.

Det var inte alltför länge efter Maires prov i Sverige, så trots bara ett träningsspår tänkte jag att vi kan ha en chans med henne. Med Eira och Siiri hann jag träna var sitt spår med, men med dom två damerna vet jag att precis vad som helst kan hända: de kan spåra hur bra som helst eller absolut inte alls. Och skulle det komma färska spår så skulle de båda välja dom istället.

Och precis så var det. Eira tillbringade hela sin tid i skogen med att söka efter rådjur. Hon spårade en del av spåret riktigt bra, men det var alldeles klart att skulle någonting mera intressant dyka upp skulle hon dit. Efter tredje viltstörningen blev det stop och SKL0.

Siiri var mest intresserad av blåbär, låg och vilade på mossan långa stunder och var inte alls på hugget. Vi kom igenom det 1300 m långa spåret i alla fall, vilket nog är stort i sig. SKL3.

Maire spårade lugnt hela spåret, slarvade lite vid någon av legorna och ringar en av vinklarna, men det hela räcker ändå till SKL1. Således blev Maire Finsk viltspårchampion! Hurra! Så nöjd över denna lilla tjej!

Igår började äntligen även drevsäsongen. Ansa, Siiri, Eira och Maire hann alla med var sitt drev, och Irma fick lite skogsövning med hundpejl. Som väntat, nöjde sig inte Eira med någon lugnare start, utan drev med hundra i glaset i över tre timmar - vilodag med ömma muskler för henne idag. Ansa, Siiri och Maire drev alla var sin tjugominutare, vilket räcker mer än väl som start. 

Nu är vi på gång igen, och vad är roligare än det!

Eräänä lämpimänä elokuun päivänä starttasimme Siirin, Eiran ja Mairen kanssa jälkikokeissa. Mairen viimeisestä kokeesta Ruotsissa ei ollut kulunut turhan kauaa, ja olinkin yhdestä treenikerrasta huolimatta sitä mieltä, että Mairella saattaisi olla mahdollisuus tulokseen. Siirin ja Eiran kanssa ehdin niinikään treenata vain yhden jäljen, ja näiden neitojen kanssa tiesinkin että mitä tahansa voi tapahtua: ne saattavat jäljestää metodisesti ja hyvin, tai sitten eivät laisinkaan. Ja mikäli jäljelle sattuisi tuoreita jälkiä, olisi selvää että ne valittaisiin ensin.

Ja juuri niin sitten kävikin. Eira käytti koko koeaikansa kauriiden etsimiseen. Osan jälkeä se jäljesti oikein hyvin, mutta selvää oli että jotain muuta oli mielessä. Kolmannen hukan jälkeen tuli stoppi ja VOI0. 

Siiri oli kiinnostunut lähinnä mustikoista ja makaili pitkiä aikoja mättäällä lepäilemässä. Pääsimme kuitenkin 1300 metrisen jäljen loppuun asti, mikä jo sinällään on suoritus. VOI3.

Maire jäljesti rauhallisesti koko jäljen, hutiloi hiukan parilla makauksella ja rengasti yhden kulman, mutta pisteet riittivät kuitenkin VOI1. Siispä Mairesta tuli uusi Suomen jälkivalio! Hurraa! Todella tyytyväinen tähän pikkutätiin!

Eilen alkoi viimein myös ajokausi. Ansa, Siiri, Eira ja Maire ehtivät kaikki ajoon, ja Irmakin sai hiukan metsätreeniä gps kaulassa. Odotetusti ei Eira lämpäimästä säästä huolimatta tyytynyt rauhallisempaan starttiin, vaan ajoi sata lasissa yli kolme tuntia. Lepopäivä kipeytyneitä lihaksia hoivaten oli Eiralla ohjelmassa tänään. Ansa, Siiri ja Maire ajoivat kaikki parikymmenminuuttisensa, mikä riittää paremmin kuin hyvin kauden aloitukseksi.

Nyt olemme taas radalla, ja mikä onkaan hauskempaa!

Flera sorgebud - Lisää suru-uutisia

I mitten av juli fick jag ytterligare ett sorgebud.
Okko från vulkan-kullen dog plötsligt mitt på morgonpromenaden. Enligt veterinären stannade hans hjärta, helt enkelt. Inga symptom före.
Det är nästan onödigt att skriva att det nu råder ingen tvekan om att det i vulkan-kullen finns någon allvarlig hjärtproblematik. Att två av tre nu döda hundar från kullen inte visade några som helst symptom före hjärtat gav upp gör det hela ännu lite mera läskigt.
Jag är väldigt ledsen för hundägarnas skull, för de har förlorat sina bästa kompisar. Frågor är många, men inga svar finns till hands. Jag känner mig rätt så uppgiven med den här situationen - men samtidigt kan jag inte tillåta mig att falla i katastroftankar.
Några vidare avelsplaner finns det inte för syskonen. Allt jag kan göra är att hoppas att de fem som finns vid liv får leva friska länge, länge till.

Heinäkuun puolivälissä tuli uusi suruviesti.
Okko tulivuori-pentueesta kuoli äkillisesti kesken aamulenkin. Eläinlääkärin mukaan sen sydän yksinkertaisesti pysähtyi. Ilman minkäänlaisia ennakko-oireita.
On melkein turhaa kirjoittaa, ettei enää ole epäselvää, etteikö tässä pentueessa olisi vakavaa sydänsairautta. Se, että kaksi kolmesta nyt kuolleesta koirasta ei oireillut mitenkään ennen kuolemaansa, tekee asiasta vielä hiukan pelottavamman.
Olen hurjan pahoillani koirien omistajien puolesta. He ovat menettäneet parhaat ystävänsä. Kysymyksiä on monia, vastauksia ei yhtään. Olo on varsin alamaissa, mutta samaan aikaan en voi antaa katastrofiajatusten ottaa vallan. 
Sisaruksia ei enää käytetä jalostuksessa. Voin vain toivoa, että jäljellä olevat viisi saavat elää terveinä vielä pitkään, pitkään.

Fyra dagar i Hälsingland och en i Gimo - Neljä päivää Hälsinglandissa ja yksi Gimossa

I början av juli tillbringade vi några fina dagar i Hälsingland i Sverige - fyra damer och sju hundar i en liten stuga vid Voxsjön. Jag kan inte annat än än en gång vara nöjd över hur mina hundar fungerar tillsammans med andra. Med mig hade jag Siiri, Eira och Maire, och samvaron i den lilla stugan med de andra fyra hundarna löpte problemfritt. Viltspår och hundutställning stod i agendan, och det blev också en lyckad resa! Maire fick starta på anlagsprov och tre öppenklass spår. Anlagsprovet klarade hon klanderfritt. Den första av öppenklass spåren fungerade inte fullt så bra och resultatet blev en tvåa. En björn hade rört sig vid spåren under natten, och alla våra hundar reagerade tydligt på det. Det lär vara så, att björnarna blir nyfikna när de känner blodlukten och kommer ofta och kollar läget när man har lagt spår. Så även den här gången. Följande dagarna hade björnarna haft annat för sig, för Maire spårade fint till en etta två dagar i rad.

På lördagen ställde jag ut Siiri och Eira på Alfta nationell hundutställning. Det höll på att bli en riktig katastrof då vi avmaskade hundarna hos veterinären på utställningsområdet just före vi skulle i ringen, och det hela drog lite ut på tiden. Jag fick halvt springa till ringen och hörde precis att de ropade mina nummer. Fick räcka över Siiris koppel till närmaste människan, som råkade vara en man som satt i sin stol vid ringkanten. Hann varken med utställningskoppel eller nummerlappar. Men i ringen gick vi! Och tur var väl det att vi hann! Siiri fick EXC, CK, och blev BRUKS1, BT, BIR och i och med detta Svensk Uställningschampion! Så glad över detta! Min första utställning i Sverige och min första egenuppfödda SeUch. Eira fick EXC och blev BRUKS2, inte illa det heller!

Väl hemma vilade vi ett par dagar och Maire gick två övningsspår inför nästa resa, den här gången till Gimo med vår resesällskap Australian sheppard Uno och hans matte. Både Uno och Maire var ute efter sin sista etta i viltspårsprov, och båda spårade finfint och kom hem med var sitt championat! Så roligt! Maire spårade alldeles utmärkt fint, trots färska vildsvinspår och en morkulla på spåret och fick även ett HP för sin prestation. "En av de bästa hundarna jag har sett i år" sa domaren, och matte höll på att spricka av stolthet! Vi berättade inte till domaren att ännu två veckor före tvekade jag om Maire alls ska starta i nått spårprov... Så det kan gå!
Nu är jag väldigt taggad att få starta Maire (och Siiri och Eira) på finskt spår - och det ska vi göra lite senare!

Heinäkuun alussa vietimme muutaman hienon päivän Hälsinglandissa Ruotsissa - neljä rouvaa ja seitsemään koiraa pienessä mökissä Voxsjön rannalla. Saan jälleen olla tyytyvöinen siitä, miten koirani toimivat muiden kanssa laumassa. Mukanani minulla oli Siiri, Eira ja Maire ja yhteiselo neljän muun koiran kanssa pienessä mökissä sujui ongelmitta. Jälkikokeita ja koiranäyttely olivat ohjelmassa, ja viikonlopusta tulikin oikein antoisa! Maire sai startata taipumuskokeessa ja kolmessa avo-luokan kokeessa. Taipumuskoe sujui hienosti hyväksytysti, mutta ensimmäinen avo-startti ei mennyt aivan yhtä jouhevasti, tuloksena kakkonen. Karhu oli liikuskellut jäljillä yön aikana, ja kaikki koiramme reagoivat siihen selvästi. Karhut kuulemma tulevat tarkastamaan tilanteen kun haistavat tuoreet veretetyt jäljet. Niin myös tällä kertaa. Kahtena seuraavana päivänä karhuilla oli ollut muuta tekemistä, ja Maire jäljesti hienosti ykkösen molempina päivinä.

Lauantaina oli Siirin ja Eiran vuoro päästä hommiin. Olin ilmoittanut ne Alftan kansalliseen koiranäyttelyyn. Koko näyttely meinasi mennä pipariksi, kun päätimme madottaa koirat eläinlääkärillä näyttelyalueella ennen kehään pääsyä. Koko madotusprojekti venyi ja sain siirtyä puolijuoksua kehälle. Juuri sinne saapuessani kuulin numeroitani huudettavan. Sain ojentaa Siirin hihnan lähinnä olleelle ihmiselle, joka sattui olemaan kehän laidalla istunut mieshenkilö. En ehtinyt kaivaa esiin sen enempää numerolappuja kuin näyttelyhihnojakaan, mutta kehään kyllä mentiin! Ja onni oli että ehdittiin, sillä tuomari antoi Siirillle ERIn ja SAn ja palkitsi sen KÄY1, PN1 ja ROP, jolloin Siiristä myös tuli uusi Ruotsin muotovalio! Aivan huippua! Ensimmäinen näyttelystarttini Ruotsissa ja ensimmäinen kasvattini, josta tuli SeMva. Eira sai ERIn ja oli käyttöluokan toinen, ei huono sekään!

Kotiin päästyämme lepäsimme pari päivää ja Maire jäljesti pari harjoitusjälkeä ennen seuraava retkeämme. Tällä kertaa matkasimme Gimoon Australian shepard Unon ja sen matten kanssa. Sekä Uno että Maire tarvitsivat viimeiset ykkösensä, ja jäljestivätkin molemmat oikein hienosti ja toivat kotiin valio-tittelinsä. Maire jäljesti aivan superhienosti tuoreista villisian jäljistä ja jäljellä lepäävästä metsäkanasta huolimatta ja saikin suorituksestaan KP:n. "Yksi parhaista tänä vuonna näkemistäni koirista." sanoi tuomari, ja matte oli haljeta ylpeydestä! Emme kertoneet uomarille, että vielä pari viikkoa aiemmin olin epävarma kannattaako Mairea mihinkään kokeisiin edes viedä... Kannatti se!
Nyt odotan innolla että pääsen starttaamaan Mairen (ja Siirin ja Eiran) MEJÄ-kokeessa - se tehdään hiukan myöhemmin.

Välkommen Bimisi! - Tervetuloa Bimisi!

Efter att de sista valparna flyttade till sina familjer till Norge, drog vi andan ett par dagar. Irma, som blev ensam valp hemma, fick vänja sig snabbt till livet utan valphagen och kompisarna, men fick istället en massa nya privilegier, som nöjen att få sova i husses och mattes säng... Det var då inga problem alls att vänja sig med sånt!

Men efter ett par dagar var det dags för mig att åka västerut och hämta hem nyförvärvet Engsbron's Bimisi. En underbar, mjuk liten kille som förstärker några avelslinjer jag redan har i min avel, och samtidigt hämtar med sig lite nytt blod till kenneln via sina franska föräldrar. Tusen tack till Engsbron's Kennel för förtroendet! Det blir spännande att se vad det blir av lilla Bimisi!

Ett par dagar innan jag hämtade hem valpen blev det klart att familjen som skulle ha blivit fodervärdar inte kunde ta emot honom just nu. Således blev Bimisi här hemma hos oss ett tag, och oj så roligt de har haft med Irma! Ständigt busande! Som precis nu, när jag satt mig för att skriva detta inlägg: Det blev lite väl tyst i sovrummet där jag visste att valparna var. När jag gick och titta hade de fått ner en blomkruka och rivit hela blomman och all jord i små smulor. På vår säng. 

Det är riktigt fint att jag har fått bekanta mig med Bimisi i lugn och ro, men nog är det lite hopplöst svårt att försöka få lite vett i två valpar samtidigt. Alla promenader, allt vi gör ska göras två gånger. För promenader med fyra vuxna och två busande valpar samtidigt är lite mycket till och med för mig.

Men på den soliga sidan: Jag får en massa motion! 

Vi har hunnit damma av spårlinan och Maire, som så småningom ska på spårprov, har fått träna lite. Kan konstatera att vi båda behöver träna lite till...

Kun viimeiset pennut olivat muuttaneet perheidensä luokse Norjaan, vedimme muutaman päivän ajan henkeä. Irma, joka jäi ainoana pentuna kotiin, sai totutella nopeassa tahdissa elämään ilman pentuaitausta ja leikkikavereita. Se sai myös uusia etuoikeuksia, kuten oikeuden nukkua hussen ja maten sängyssä... Siihen muutokseen tottuminen ei tuottanutkaan mitään vaikeuksia! 

Mutta parin päivän levon jälkeen oli aika suunnata länteen hakemaan uusinta kennelvahvistustamme Engsbron's Bimisiä. Bimisi on ihana, pehmeä pentu, joka vahvistaa niitä linjoja joita jalostuksessani jo on, ja tuo samalla mukanaan uutta verta ranskalaisten vanhempiensa myötä. Tuhannet kiitokset Engsbron kennelille luottamuksesta! Jännittävää nähdä, mitä pikku Bimisistä kehkeytyy!

Pari päivää ennen kuin hain Bimisin kotiin, kävi ilmi ettei sen suunniteltu sijoitusperhe voinutkaan ottaa koiraa vastaan. Niinpä Bimisi jäi joksikin aikaa luoksemme, ja oi miten hauskaa niillä onkaan ollut Irman kanssa! Jatkuvaa leikkiä ja riekkumista! Kuten juuri äsken, kun istuuduin kirjoittamaan tätä blogipäivitystä. Makuuhuoneessa, jossa tiesin pentujen olevan, tuli äkkiä epäilyttävän hiljaista. Pennut olivat riipineet alas kukkapurkin ja repineet sen sisällön pieniksi murusiksi sänkyymme. Hauskaa vaikutti olevan!

On mahtavaa, että voin tutustua Bimisiin kaikessa rauhassa, mutta jonkinlaisen käyttäytymisaapisen opettaminen kahdelle pennulle samaan aikaan on kyllä varsin työlästä. Kaikki kävelylenkit ja kaikki muukin mitä teemme, on tehtävä kahdesti. Sillä kävelylenkit neljän aikuisen ja kahden riehuvan pennun kanssa samaan aikaan ovat hiukan liikaa jopa minulle. Mutta positiivisella puolella saan ainakin paljon liikuntaa!

Olemme ehtineet pyyhkiä pölyt myös jälkiliinasta ja Maire, joka piakkoin starttaa kokeessa, on päässyt harjoittelemaan. Voimme vain todeta että treeniä tarvitaan, sekä emännälle että koiralle.

Mot Norge - Kohti Norjaa

Så for de sista valparna till Norge i början av veckan. Den långa resan hade gått riktigt bra - så skönt att Chili, Tinka och Ronja fick resa tillsammans till sitt nya hemland. Dessa underbara bilder från resan är tagna av de nya ägarna - tack att jag fick sätta ut dom på bloggen!

Kvar här hemma blev en liten fröken Irma. Hon var lite vilsen den första dagen men har snabbt vant sig med livet utan sina kullsyskon och kusiner. Lite tråkigt utan lekkamrater, men istället en massa nya saker man inte har fått vara med om förut. Och det där med lekkamrater ska vi väl åtgärda på ett eller annat sätt...

Sommaren har verkligen kommit till ön idag, närmare 30 grader varmt. Det är nästan lite mycket för min smak, men jag ska akta mig för att klaga över värmen: man kan ingenting åt vädret ändå. Enda problemet är väl att jag inte har hunnit gräva fram några somrigare kläder, vinterjackorna hänger kvar i hallen. Nåja, en hel lång semester framför mig, jag ska väl hinna innan hösten?


Niin lähtivät alkuviikosta viimeiset pennut uuteen kotimaahansa Norjaan. Pitkä matka oli sujunut oikein hyvin. Olen oikein iloinen siitä, että Chili, Tinka ja Ronja saivat matkustaa yhdessä. Uudet omistajat ovat lähettäneet ihania kuvia matkalta, kiitos että sain luvan laittaa niitä tänne blogiin.

Tänne kotiin jäi pikkuinen Irma-neiti. Se oli ensimmäisen päivän hiukan eksyksissä, mutta on sitten nopeasti tottunut elämään ilman sisaruksiaan ja serkkujaan. Vähän tylsää ilman leikkikavereita, mutta sen sijaan paljon uusia jänniä asioita, joissa ei aiemmin ole saanut olla mukana. Ja tuohon leikkikaveri-pulmaan keksimme kyllä jonkinlaisen ratkaisun pikimmiten...

Kesä on saapunut saarellemme tänään, lähes 30 astetta lämmintä. Se alkaa olla minulle jo hiukan liikaa, mutta varon valittamasta liiasta lämmöstä: säätilalle ei kuitenkaan mitään voi. Ainut ongelma lienee, etten ole ehtinyt kaivaa esiin kesäisempiä vaatteita, talvitakit roikkuvat edelleen eteisessä. No, edessä on pitkä kesäloma, ehdin varmaankin ennen syksyä?