Köttätare och en vegetarian - Lihajaanit ja yksi kasvissyöjä

Valparna växer så fort nu att man kan nästan se det. De orkar vara vakna längre stunder, övar på att ta små glädjeskutt och på att busa med brorsorna. De protesterar högljutt om de tycker att mamma Peggy Sue inte matar dom tillräckligt ofta, biter varandra med pikusmå tänder som man nu känner att de har och efter en stunds härjande somnar de alla plötsligt i en hög.

Igår fick valparna smaka lite på malet kött för första gången. Jag tror att den vita pojken, Knut som vi kallar honom, är vegetarian - man kunde riktigt se hur han grimaserade och backade bort från köttallriken. :-) Alla andra åt sina små smulor med stor aptit. En liten slurk mjölk på det och vips! hade alla somnat. Sånna goa gossar.


Pennut kasvavat melkein silmissä! Ne jaksavat ola hereillä pidempiä aikoja, harjoittelevat pienten riemulaukkojen ottamista ja painiskelevat veikkojensa kanssa. Ne prostestoivat kovaäänisesti jos mamma Peggy Sue ei heidän mielestään tarjoile maitobaaristaan riittävän usein, purevat toisiaan pikkuruisilla hampaillaan jotka nyt tuntuvat leuoissa, ja riekuttuaan hetken nukahtavat ne kaikki yhteen kasaan.


Eilen pennut saivat ensimmäisen kerran maistaa hiukan jauhelihaa. Luulen että valkoinen poika jota kutsumme Knutiksi on kasvissyöjä - se oikein irvisti lihaa maistettuaan ja pakitti pois lautasen ääreltä. :-) Muut pojat söivät pikku murunsa suurella ruokahalulla. Pienet maitolirut siihen päälle ja hupsista vaan, kaikki olivat unessa! Aika velikultia.