Flera sorgebud - Lisää suru-uutisia

I mitten av juli fick jag ytterligare ett sorgebud.
Okko från vulkan-kullen dog plötsligt mitt på morgonpromenaden. Enligt veterinären stannade hans hjärta, helt enkelt. Inga symptom före.
Det är nästan onödigt att skriva att det nu råder ingen tvekan om att det i vulkan-kullen finns någon allvarlig hjärtproblematik. Att två av tre nu döda hundar från kullen inte visade några som helst symptom före hjärtat gav upp gör det hela ännu lite mera läskigt.
Jag är väldigt ledsen för hundägarnas skull, för de har förlorat sina bästa kompisar. Frågor är många, men inga svar finns till hands. Jag känner mig rätt så uppgiven med den här situationen - men samtidigt kan jag inte tillåta mig att falla i katastroftankar.
Några vidare avelsplaner finns det inte för syskonen. Allt jag kan göra är att hoppas att de fem som finns vid liv får leva friska länge, länge till.

Heinäkuun puolivälissä tuli uusi suruviesti.
Okko tulivuori-pentueesta kuoli äkillisesti kesken aamulenkin. Eläinlääkärin mukaan sen sydän yksinkertaisesti pysähtyi. Ilman minkäänlaisia ennakko-oireita.
On melkein turhaa kirjoittaa, ettei enää ole epäselvää, etteikö tässä pentueessa olisi vakavaa sydänsairautta. Se, että kaksi kolmesta nyt kuolleesta koirasta ei oireillut mitenkään ennen kuolemaansa, tekee asiasta vielä hiukan pelottavamman.
Olen hurjan pahoillani koirien omistajien puolesta. He ovat menettäneet parhaat ystävänsä. Kysymyksiä on monia, vastauksia ei yhtään. Olo on varsin alamaissa, mutta samaan aikaan en voi antaa katastrofiajatusten ottaa vallan. 
Sisaruksia ei enää käytetä jalostuksessa. Voin vain toivoa, että jäljellä olevat viisi saavat elää terveinä vielä pitkään, pitkään.

Fyra dagar i Hälsingland och en i Gimo - Neljä päivää Hälsinglandissa ja yksi Gimossa

I början av juli tillbringade vi några fina dagar i Hälsingland i Sverige - fyra damer och sju hundar i en liten stuga vid Voxsjön. Jag kan inte annat än än en gång vara nöjd över hur mina hundar fungerar tillsammans med andra. Med mig hade jag Siiri, Eira och Maire, och samvaron i den lilla stugan med de andra fyra hundarna löpte problemfritt. Viltspår och hundutställning stod i agendan, och det blev också en lyckad resa! Maire fick starta på anlagsprov och tre öppenklass spår. Anlagsprovet klarade hon klanderfritt. Den första av öppenklass spåren fungerade inte fullt så bra och resultatet blev en tvåa. En björn hade rört sig vid spåren under natten, och alla våra hundar reagerade tydligt på det. Det lär vara så, att björnarna blir nyfikna när de känner blodlukten och kommer ofta och kollar läget när man har lagt spår. Så även den här gången. Följande dagarna hade björnarna haft annat för sig, för Maire spårade fint till en etta två dagar i rad.

På lördagen ställde jag ut Siiri och Eira på Alfta nationell hundutställning. Det höll på att bli en riktig katastrof då vi avmaskade hundarna hos veterinären på utställningsområdet just före vi skulle i ringen, och det hela drog lite ut på tiden. Jag fick halvt springa till ringen och hörde precis att de ropade mina nummer. Fick räcka över Siiris koppel till närmaste människan, som råkade vara en man som satt i sin stol vid ringkanten. Hann varken med utställningskoppel eller nummerlappar. Men i ringen gick vi! Och tur var väl det att vi hann! Siiri fick EXC, CK, och blev BRUKS1, BT, BIR och i och med detta Svensk Uställningschampion! Så glad över detta! Min första utställning i Sverige och min första egenuppfödda SeUch. Eira fick EXC och blev BRUKS2, inte illa det heller!

Väl hemma vilade vi ett par dagar och Maire gick två övningsspår inför nästa resa, den här gången till Gimo med vår resesällskap Australian sheppard Uno och hans matte. Både Uno och Maire var ute efter sin sista etta i viltspårsprov, och båda spårade finfint och kom hem med var sitt championat! Så roligt! Maire spårade alldeles utmärkt fint, trots färska vildsvinspår och en morkulla på spåret och fick även ett HP för sin prestation. "En av de bästa hundarna jag har sett i år" sa domaren, och matte höll på att spricka av stolthet! Vi berättade inte till domaren att ännu två veckor före tvekade jag om Maire alls ska starta i nått spårprov... Så det kan gå!
Nu är jag väldigt taggad att få starta Maire (och Siiri och Eira) på finskt spår - och det ska vi göra lite senare!

Heinäkuun alussa vietimme muutaman hienon päivän Hälsinglandissa Ruotsissa - neljä rouvaa ja seitsemään koiraa pienessä mökissä Voxsjön rannalla. Saan jälleen olla tyytyvöinen siitä, miten koirani toimivat muiden kanssa laumassa. Mukanani minulla oli Siiri, Eira ja Maire ja yhteiselo neljän muun koiran kanssa pienessä mökissä sujui ongelmitta. Jälkikokeita ja koiranäyttely olivat ohjelmassa, ja viikonlopusta tulikin oikein antoisa! Maire sai startata taipumuskokeessa ja kolmessa avo-luokan kokeessa. Taipumuskoe sujui hienosti hyväksytysti, mutta ensimmäinen avo-startti ei mennyt aivan yhtä jouhevasti, tuloksena kakkonen. Karhu oli liikuskellut jäljillä yön aikana, ja kaikki koiramme reagoivat siihen selvästi. Karhut kuulemma tulevat tarkastamaan tilanteen kun haistavat tuoreet veretetyt jäljet. Niin myös tällä kertaa. Kahtena seuraavana päivänä karhuilla oli ollut muuta tekemistä, ja Maire jäljesti hienosti ykkösen molempina päivinä.

Lauantaina oli Siirin ja Eiran vuoro päästä hommiin. Olin ilmoittanut ne Alftan kansalliseen koiranäyttelyyn. Koko näyttely meinasi mennä pipariksi, kun päätimme madottaa koirat eläinlääkärillä näyttelyalueella ennen kehään pääsyä. Koko madotusprojekti venyi ja sain siirtyä puolijuoksua kehälle. Juuri sinne saapuessani kuulin numeroitani huudettavan. Sain ojentaa Siirin hihnan lähinnä olleelle ihmiselle, joka sattui olemaan kehän laidalla istunut mieshenkilö. En ehtinyt kaivaa esiin sen enempää numerolappuja kuin näyttelyhihnojakaan, mutta kehään kyllä mentiin! Ja onni oli että ehdittiin, sillä tuomari antoi Siirillle ERIn ja SAn ja palkitsi sen KÄY1, PN1 ja ROP, jolloin Siiristä myös tuli uusi Ruotsin muotovalio! Aivan huippua! Ensimmäinen näyttelystarttini Ruotsissa ja ensimmäinen kasvattini, josta tuli SeMva. Eira sai ERIn ja oli käyttöluokan toinen, ei huono sekään!

Kotiin päästyämme lepäsimme pari päivää ja Maire jäljesti pari harjoitusjälkeä ennen seuraava retkeämme. Tällä kertaa matkasimme Gimoon Australian shepard Unon ja sen matten kanssa. Sekä Uno että Maire tarvitsivat viimeiset ykkösensä, ja jäljestivätkin molemmat oikein hienosti ja toivat kotiin valio-tittelinsä. Maire jäljesti aivan superhienosti tuoreista villisian jäljistä ja jäljellä lepäävästä metsäkanasta huolimatta ja saikin suorituksestaan KP:n. "Yksi parhaista tänä vuonna näkemistäni koirista." sanoi tuomari, ja matte oli haljeta ylpeydestä! Emme kertoneet uomarille, että vielä pari viikkoa aiemmin olin epävarma kannattaako Mairea mihinkään kokeisiin edes viedä... Kannatti se!
Nyt odotan innolla että pääsen starttaamaan Mairen (ja Siirin ja Eiran) MEJÄ-kokeessa - se tehdään hiukan myöhemmin.

Välkommen Bimisi! - Tervetuloa Bimisi!

Efter att de sista valparna flyttade till sina familjer till Norge, drog vi andan ett par dagar. Irma, som blev ensam valp hemma, fick vänja sig snabbt till livet utan valphagen och kompisarna, men fick istället en massa nya privilegier, som nöjen att få sova i husses och mattes säng... Det var då inga problem alls att vänja sig med sånt!

Men efter ett par dagar var det dags för mig att åka västerut och hämta hem nyförvärvet Engsbron's Bimisi. En underbar, mjuk liten kille som förstärker några avelslinjer jag redan har i min avel, och samtidigt hämtar med sig lite nytt blod till kenneln via sina franska föräldrar. Tusen tack till Engsbron's Kennel för förtroendet! Det blir spännande att se vad det blir av lilla Bimisi!

Ett par dagar innan jag hämtade hem valpen blev det klart att familjen som skulle ha blivit fodervärdar inte kunde ta emot honom just nu. Således blev Bimisi här hemma hos oss ett tag, och oj så roligt de har haft med Irma! Ständigt busande! Som precis nu, när jag satt mig för att skriva detta inlägg: Det blev lite väl tyst i sovrummet där jag visste att valparna var. När jag gick och titta hade de fått ner en blomkruka och rivit hela blomman och all jord i små smulor. På vår säng. 

Det är riktigt fint att jag har fått bekanta mig med Bimisi i lugn och ro, men nog är det lite hopplöst svårt att försöka få lite vett i två valpar samtidigt. Alla promenader, allt vi gör ska göras två gånger. För promenader med fyra vuxna och två busande valpar samtidigt är lite mycket till och med för mig.

Men på den soliga sidan: Jag får en massa motion! 

Vi har hunnit damma av spårlinan och Maire, som så småningom ska på spårprov, har fått träna lite. Kan konstatera att vi båda behöver träna lite till...

Kun viimeiset pennut olivat muuttaneet perheidensä luokse Norjaan, vedimme muutaman päivän ajan henkeä. Irma, joka jäi ainoana pentuna kotiin, sai totutella nopeassa tahdissa elämään ilman pentuaitausta ja leikkikavereita. Se sai myös uusia etuoikeuksia, kuten oikeuden nukkua hussen ja maten sängyssä... Siihen muutokseen tottuminen ei tuottanutkaan mitään vaikeuksia! 

Mutta parin päivän levon jälkeen oli aika suunnata länteen hakemaan uusinta kennelvahvistustamme Engsbron's Bimisiä. Bimisi on ihana, pehmeä pentu, joka vahvistaa niitä linjoja joita jalostuksessani jo on, ja tuo samalla mukanaan uutta verta ranskalaisten vanhempiensa myötä. Tuhannet kiitokset Engsbron kennelille luottamuksesta! Jännittävää nähdä, mitä pikku Bimisistä kehkeytyy!

Pari päivää ennen kuin hain Bimisin kotiin, kävi ilmi ettei sen suunniteltu sijoitusperhe voinutkaan ottaa koiraa vastaan. Niinpä Bimisi jäi joksikin aikaa luoksemme, ja oi miten hauskaa niillä onkaan ollut Irman kanssa! Jatkuvaa leikkiä ja riekkumista! Kuten juuri äsken, kun istuuduin kirjoittamaan tätä blogipäivitystä. Makuuhuoneessa, jossa tiesin pentujen olevan, tuli äkkiä epäilyttävän hiljaista. Pennut olivat riipineet alas kukkapurkin ja repineet sen sisällön pieniksi murusiksi sänkyymme. Hauskaa vaikutti olevan!

On mahtavaa, että voin tutustua Bimisiin kaikessa rauhassa, mutta jonkinlaisen käyttäytymisaapisen opettaminen kahdelle pennulle samaan aikaan on kyllä varsin työlästä. Kaikki kävelylenkit ja kaikki muukin mitä teemme, on tehtävä kahdesti. Sillä kävelylenkit neljän aikuisen ja kahden riehuvan pennun kanssa samaan aikaan ovat hiukan liikaa jopa minulle. Mutta positiivisella puolella saan ainakin paljon liikuntaa!

Olemme ehtineet pyyhkiä pölyt myös jälkiliinasta ja Maire, joka piakkoin starttaa kokeessa, on päässyt harjoittelemaan. Voimme vain todeta että treeniä tarvitaan, sekä emännälle että koiralle.

Mot Norge - Kohti Norjaa

Så for de sista valparna till Norge i början av veckan. Den långa resan hade gått riktigt bra - så skönt att Chili, Tinka och Ronja fick resa tillsammans till sitt nya hemland. Dessa underbara bilder från resan är tagna av de nya ägarna - tack att jag fick sätta ut dom på bloggen!

Kvar här hemma blev en liten fröken Irma. Hon var lite vilsen den första dagen men har snabbt vant sig med livet utan sina kullsyskon och kusiner. Lite tråkigt utan lekkamrater, men istället en massa nya saker man inte har fått vara med om förut. Och det där med lekkamrater ska vi väl åtgärda på ett eller annat sätt...

Sommaren har verkligen kommit till ön idag, närmare 30 grader varmt. Det är nästan lite mycket för min smak, men jag ska akta mig för att klaga över värmen: man kan ingenting åt vädret ändå. Enda problemet är väl att jag inte har hunnit gräva fram några somrigare kläder, vinterjackorna hänger kvar i hallen. Nåja, en hel lång semester framför mig, jag ska väl hinna innan hösten?


Niin lähtivät alkuviikosta viimeiset pennut uuteen kotimaahansa Norjaan. Pitkä matka oli sujunut oikein hyvin. Olen oikein iloinen siitä, että Chili, Tinka ja Ronja saivat matkustaa yhdessä. Uudet omistajat ovat lähettäneet ihania kuvia matkalta, kiitos että sain luvan laittaa niitä tänne blogiin.

Tänne kotiin jäi pikkuinen Irma-neiti. Se oli ensimmäisen päivän hiukan eksyksissä, mutta on sitten nopeasti tottunut elämään ilman sisaruksiaan ja serkkujaan. Vähän tylsää ilman leikkikavereita, mutta sen sijaan paljon uusia jänniä asioita, joissa ei aiemmin ole saanut olla mukana. Ja tuohon leikkikaveri-pulmaan keksimme kyllä jonkinlaisen ratkaisun pikimmiten...

Kesä on saapunut saarellemme tänään, lähes 30 astetta lämmintä. Se alkaa olla minulle jo hiukan liikaa, mutta varon valittamasta liiasta lämmöstä: säätilalle ei kuitenkaan mitään voi. Ainut ongelma lienee, etten ole ehtinyt kaivaa esiin kesäisempiä vaatteita, talvitakit roikkuvat edelleen eteisessä. No, edessä on pitkä kesäloma, ehdin varmaankin ennen syksyä?

På utflykt! - Metsäretkellä!

Häromdagen var vi på en liten skogsutflykt med valparna. Oj så spännande dofter det fanns i skogen!

Eräänä päivänä olimme pienellä metsäretkellä pentujen kanssa. Oi miten jänniä tuoksuja metsästä löytyikään!

Uppdatering om hjärtesorger - Päivitys sydämen asioista

För en dryg vecka sedan skrev jag ett blogginlägg om Lakky, hans plötsliga sjukdomsfall och bortgång. Det har varit mycket funderingar kring detta, inte minst för att jag hann använda både Lakky och hans syster Siiri i avel. Lakky undersöktes ju på en veterinärklinik här på Åland, men både ultraljudundersökningarna och EKG-filmerna skickades till analys till USA och har senare även analyserats av en hjärtspecialist, som besökte kliniken häromdagen. Idag har jag pratat med klinikens ägare, som inte är den veterinären som skötte om Lakky, men som väl känner fallet.

Det har visat sig, att tillståndet Lakky hade var inte DCM, utan atrial standstill, förmakstopp. Om detta är bra eller dåliga nyheter, kan jag inte riktigt säga, men det är i alla fall enligt veterinärerna mycket ovanligt kondition. Vad som orsakade detta hos Lakky kan man inte säga, det finns flera möjliga faktorer även här. Den ena är faktiskt urinstenar, som Lakky ju konstaterades ha när problemet med hjärtat uppdagades. Tydligen finns den här konditionen hos vissa raser (English Springer Spaniel, Old English Sheepdog, Shi Tzu, korthåring vorsteh), vilket tyder på ärftlighet, men är inte alls vanlig i BFdB. Det finns inte alltför mycket information i nätet, men här finns en bra, förklarande artikel om sjukdomen på engelska.
Enligt veterinärerna är det inte möjligt att säga så här i efterhand vad som orsakade Lakkys insjuknande, inte heller om det är ärftligt. Tiden visar, helt enkelt. Jag vet att någon av Lakkys syskon är på väg till ultraljudundersökning senare under veckan, vi får se om det visar sig att det kunde vara en idé att göra det samma med alla syskonen. För nu tyckte inte veterinären att det fanns någon orsak att göra det med valparna, inte minst för att de är så små. Jag kan inte annat än hoppas på det bästa!


Reilu viikko sitten kirjoitin blogikirjoituksen Lakkysta ja sen äkillisestä sairastumisesta ja kuolemasta. Lakkyn kuolema on tietysti aiheuttanut paljon surua ja pohdintaa asian ympärillä, ei vähiten siksi, että ehdin käyttää sekä Lakkya että sen siskoa Siiriä jalostukseen. Lakkyhan tutkittiin eläinlääkäriasemalla täällä Ahvenanmaalla, mutta sekä ultraäänikuvat että EKG-filmit lähetettiin USA:han analysoitavaksi, ja tapaukseen on tutustunut myös klinikalla vieraillut sydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri muutama päivä sitten. Tänään olen puhunut klinikan omistajan kanssa, joka ei kylläkään ole Lakkya hoitanut eläinlääkäri, mutta tuntee tapauksen hyvin.

On todettu, että Lakkyn sairaus ei ollut DCM, vaan atrial standstill. En löydä tälle hyvää käännöstä suomeksi, mutta kyseessä on sydämen eteisten (Lakkyn tapauksessa siis sekä oikean että vasemman) toiminnan lakkaantuminen. En osaa sanoa, ovatko nämä hyviä vai huonoja uutisia, mutta eläinlääkärien mukaan on tämä hyvinkin harvinainen tapaus. Mikä sen Lakkylle aiheutti, on mahdotonta sanoa, mahdollisia syitä on monia. Yksi listalta löytyvä on kuitenkin virtsakivet, joita Lakkylla todettiin olevan kun sydänongelmat huomattiin. Ilmeisesti sairautta esiintyy joillakin roduilla (Englannin Springerspanieli, Vanha Englannin lammaskoira, Shi Tzu, lyhytkarvainen saksanseisoja), mikä kielii perinnöllisyydestä, mutta se ei ole mitenkään tavallinen bretagnenbasseteilla. Netistä ei löydy aivan rajattomasti tietoa, mutta täältä löytyy ymmärrettävästi kirjoitettu artikkeli englanniksi. 
Eläinlääkärien mukaan ei ole mahdollista näin jälkikäteen sanoa, mikä Lakkyn sairastumisen aiheutti, ei myöskään onko se perinnöllistä. Aika näyttää. Tiedän, että joku Lakkyn sisaruksista on myöhemmin tällä viikolla menossa ultraäänitutkimukseen, ehkä siitä saamme osviittaa kannattaisiko kaikki sisarukset tutkituttaa. Eläinlääkärin mukaan ei tutkimus pentujen kohdalla ollut ainakaan nyt välttämätön, koska ne ovat vielä niin pieniä. En voi muuta kuin toivoa parasta!

Hundar och människor - Koiria ja ihmisiä

På senaste tiden har det varit så sorgliga inlägg här i bloggen, att nu vill jag verkligen fokusera på någonting roligare. Det betyder inte att jag blundar för de hälsoproblem vi har haft, men jag har inte heller någonting nytt att tillägga i dagsläget.
Så nu, roligheter!

För det första har jag helt glömt berätta att Finska Bassetklubben premierade Årets Vinstrikaste hundar i sitt vårmöte redan i mars. Vår Eira var på plats nr 3 på listan av Årets Vinstrikaste, där man räknar ihop prov- och utställningsresultat från det gångna året. Eira var också Årets Drevhund och Siiri genast efter på andra plats. Siiri hade bättre poäng från enskild prov, men Eira körde förbi henne med sina tre starter mot Siiris två.
Även Käyttöbassetit (Bruksbassetar) har premierat framgångsrika hundar inom föreningen. Årets Drevmästare blev Prince&Bowie-kullens pappa Rafa, på andra plats Siiri och på tredje plats Eira. Eira fick också en pokal, Jormas Pysti, som årligen ges till den hund som har bästa första resultat på drevprov. Vi tackar och pockar och ser framemot nästa säsong med nya prov! Så kul!

Förra veckoslutet tävlades det i viltspår, då vi ordnade distriktsmästerskapet här på Åland. Inga bassetar var med och tävlade, Eira och Siiri är båda på mammaledigt ännu, men vinnare blev en otroligt duktig och mångsidig pyreneisk vallhund Light My Fire Picsous med min vän Carina som förare. Grattis! Jag var provfunktionär, tolk och sekreterare under provet, och blev så sugen att börja träna igen... Det blir Maires och kanske Nandors tur att satsa mot championatet. Och senare i sommar ska vi se om inte Eira och Siiri kunde starta någonstans i Finland, där det finns lite färre rådjur än hos oss.

Fem av valparna har nu flyttat till sina egna hem. Alla har fått fantastiska familjer där de kommer att få det riktigt bra. Kvar hemma är "norska flickorna" Chili, Tinka och Ronja som väntar på sina vaccinationer innan de kan flytta till Norge. Och så Irma förstås, som blir hemma.
Dessa fyra fröknarna ser nog till att vi inte har det alltför lugnt och tråkigt här. De hittar allt på!
Under de senaste veckorna har alla norska familjerna varit och hälsat på sina valpar och oss. Jag är helt tagen av det faktum att de faktiskt körde ända hit för att träffa dom några timmar. Och det roligaste: så kul att träffa nya trevliga människor! Jag vet inte hur många gånger jag har sagt och skrivit det här i bloggen, men det bästa med den här hundhobbyn är människorna! Det har jag så tydligt märkt även nu när det har varit ledsamma nyheter och motgångar - mängden stöd från "mina" valpköpare är helt otrolig. TACK, ni är bäst! <3

Blogissa on viimeaikoina ollut sen verran surullisia kirjoituksia, että nyt haluan keskittyä johonkin hauskempaan. Se ei tarkoita, että sulkisin silmäni niiltä terveysongelmilta, joita kennelin koirissa on ollut, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään uutta tietoa. Joten nyt hauskempia juttuja!

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että Suomen Bassetkerho palkitsi Vuoden Voitokkaimpia koiria kevätkokouksessaan maaliskuussa. Eira oli kolmannella sijalla voitokkaiden listalla, jossa lasketaan yhteen koe- ja näyttelytulokset. Eira oli myös Vuoden Ajaja ja Siiri sillä listalla toisella sijalla. Siirillä oli paras tulos yksittäisestä kokeesta, mutta Eira ajoi sen ohitse kolmella startillaan Siirin kahta vastaan. 
Myös Käyttöbassetit ovat palkinneet menestyneitä koirakkojaan, ja siellä Vuoden Ajomestari on Prince&Bowie-pentueen isä Rafa. Siiri toisella ja Eira kolmannella sijalla. Eira palkittiin myös Jorman Pystillä, joka vuosittain annetaan parhaan ensimmäisen ajokoetuloksen ajaneelle koiralle. Kiitos ja kumarrus! Odotamme jo innolla seuraavaa kautta ja uusia kujeita! Hauskaa!

Viime viikonloppuna kilpailtiin mejä-puolella Ahvenanmaan piirimestaruudesta. Yhtään bassettia ei kisassa ollut, Siiri ja Eirakin ovat edelleen mammalomalla, mutta voittajaksi jäljesti taitava ja monipuolinen Pyreneitten paimenkoira Light My Fire Picsous ystäväni Carinan ohjaamana. Onnea! Itse olin kokeessa koetoimitsijana, sihteerinä ja tulkkina, ja taas alkoi kovasti tehdä mieli treenaamaan. Maire ja ehkä Nandor ovat vuorossa satsaamaan kohti valionarvoa. Myöhemmin kesällä toivottavasti Siiri ja Eira pääsevät starttaamaan jossain päin Suomea, missä kauriita ei vilise ihan niin tiuhaan kuin meillä. 

Pennuista viisi on muuttanut omiin koteihinsa. Ne saivat kaikki mahtavat kodit, joissa niiden on hyvä olla. Kotona ovat vielä "norjalaiset tytöt" Chili, Tinka ja Ronja, jotka odottavat rokotuksiaan päästäkseen matkustamaan uuteen kotimaahansa. Ja tietysti Irma, joka jää kotiin. 
Nämä neljä neitokaista pitävät huolen siitä, ettei täällä pääse aika kulumaan liian hitaasti. Kylläpäs ne keksivätkin puuhaa!
Viime viikkojen aikana kaikki kolme norjalaista perhettä ovat käyneet luonamme tervehtimässä pentuja ja meitä. Olen aivan otettu siitä tosiseikasta, että he ajoivat koko matkan tänne vain muutaman tunnin tapaamista varten. Ja se hauskin puoli: niin hienoa tavata uusia ihmisiä! En tiedä monta kertaa olen sen sanonut ja tänne blogiinkin kirjoittanut, mutta koirahommista parasta ovat ihmiset! Sen olen niin selvästi saanut huomata nytkin, kun kennelissä on ollut vastoinkäymisiä ja surua. Se tuen määrä, jonka kasvattieni omistajilta olen saanut, on uskomaton! KIITOS, olette parhaita! <3