Men jag har valt den här stigen, och jag har ansvar mot människor som har en hund från min kennel. Så även dessa poster ska skrivas, hur än det svider i hjärtat och hur än jobbigt det är.
Under påsken blev Lakky dålig, hade urinproblem och var trött. Veterinär uppsöktes, och urinsten i blåsan konstaterades. Efter helgen skulle Lakky in på kliniken för eventuell operation. Hans mående blev inte bättre under påsken, och undersökningarna fortsatte på veterinärkliniken under veckan. Pulsen var mycket låg och hjärtproblem konstaterades. Efter analys av ultraljud-undersökningen konstaterades dialeterad kardiomyopati, DCM, som leder till nedsatt pumpfunktion i hjärtat. DCM är inte medfött sjukdom men den har ärftliga komponenter. Den är vanlig hos större raser, vilket vittnar om ärftlighet, men det finns även icke-ärftliga orsaker till sjukdomen - vad som är vad i Lakkys fall är omöjligt att säga. Det har visat sig, att inte alla hundar som bär genetiska komponenter till DCM insjuknar, så även andra saker, ss infektionssjukdomar, foder, osv., spelar roll. Det är också möjligt att tillståndet orsakas av ett fel i hjärnan, som inte skickar rätta signaler till hjärtat. Detta kan konstateras genom att prova medicinering och undersökningarna i Lakkys fall är ännu inte klara.
Summan av kardemumman är dock, att detta är en mycket allvarlig sjukdom som inte
kan botas. En hund med DCM kan leva allt från några månader till flera år med sjukdomen, beroende på hur den svarar på behandling, i vilket skede sjukdomen konstateras osv.
Situationen är naturligtvis knepig och väldigt, väldigt ledsam. Lakky är min pärla, en av dom absolut finaste hundar som har kommit från den här kenneln. Han är en fantastisk jakthund och underbar familjemedlem och som sådan ovärderlig. Jag har satsat mycket på honom och har varit så glad över kullen han blev pappa till för tio veckor sedan. Skulle det har funnits tecken på sjukdomen tidigare, skulle jag självklart inte ha använt honom i avel, men hans hjärta undersöktes och konstaterades friskt så sent som i december, före parningen.
Ni förstår, det här är inte enkla saker.
Jag har lust att skrika och gråta, men det hjälper ingen.
När man föder upp hundar, är det självklart att sjukdomar, även allvarligare sådana, dyker upp. Det vet varje uppfödare, som har hållit på en längre tid. Man kan och ska göra allt man kan för att undvika dessa gropar, men naturen är alltid alltid mäktigare än vi.
Jag är mest ledsen för Lakkys familjs skull. Jag hoppas verkligen att Lakkys tillstånd stabiliseras med hjälp av mediciner, och att han ännu får många fina år tillsammans med sin familj. Men det vet vi inte just nu. På ett konstigt sätt är jag samtidigt ledsen och glad för att jag hann använda Lakky i avel - resultatet är en jämn och fin kull. Ledsen är jag för möjligheten att detta är ärftligt - glad för alla dessa fantastiska små busfrön, riktiga glädjespridare. Ännu är de unga och friska - framtiden visar hur det blir med dem. Jag ber att ägarna till Lakkys syskon och valpar håller en extra öga på sina hundar.
OBS! Uppdatering hittar ni här.
Jotkus postaukset ovat raskaita kirjoittaa. Mieluiten jättäisin kirjoittamatta.
Mutta olen valinnut tämän polun, ja sen mukana tulee vastuu kennelistäni koiran hankkineita ihmisiä kohtaan. Niinpä tämäkin posti on kirjoitettava, vaikka se miten kirveltäisi ja sydäntä korventaisi.
Lakky meni pääsiäisen aikana huonoon kuntoon, oli väsynyt ja sillä oli virtsaamisongelmia. Eläinlääkäri totesi sillä olevan virtsakiviä, ja lääkehoidon lisäksi sovittiin mahdollisesta leikkauksesta pyhien jälkeen. Pääsiäisen aikana Lakkyn olo ei kohentunut, ja tarkempia tutkimuksia jatkettiin pieneläinklinikalla. Pulssi oli kovin alhainen, ja sydämen vajaatoiminta todettiin. Ultraäänitutkimusten analyysin jälkeen todettiin dilatoiva kardiomyopatia, DCM, jossa sydänlihaksen etenevä rappeuma johtaa sydämen vasemman kammion laajentumiseen ja pumppausvoiman pettämiseen. DCM:ä esiintyy tyypillisesti suurikokoisissa koiraroduissa, mikä puhuu perinnöllisyyden puolesta, mutta myös muita syitä sairauden puhkeamiseen tiedetään. Tällaisia voivat olla esim infektiosairaudet ja ruokinta (tauriinin puute). Mikä on syynä sairauden puhkeamiseen juuri Lakkyn kohdalla, on mahdotonta sanoa. Synnynnäinen sairaus se ei ole. Tutkimuksissa on todettu, etteivät kaikki geeniperimässään sairautta kantavat koirat siihen sairastu, joten sen puhkeamiseen vaikuttanevat ulkoisetkin tekijät. On myös mahdollista, että tilan aiheuttaa häiriö aivoissa, jotka eivät kykene lähettämään sydämelle oikeita signaaleja. Tämä voidaan todeta lääkekokeilulla, ja Lakkyn kohdalla tutkimukset ovat vielä kesken.
Summa on kuitenkin se, että DCM on vakava sairaus, jota ei voi parantaa. Diagnoosin saanut koira voi elää muutamasta kuukaudesta useaan vuoteen riippuen siitä, miten se vastaa hoitoon ja missä vaiheessa sairaus on todettu.
Tilanne on luonnollisesti hankala ja erittäin, erittäin surullinen. Lakky on kennelini helmi, yksi ehdottomasti hienoimmista kasvateistani. Se on fantastinen metsästyskoira ja tärkeä perheenjäsen, ja sellaisenaan tietysti korvaamaton. Olen satsannut Lakkyyn paljon ja iloinnut pentueesta, jonka isäksi se tuli kymmenen viikkoa sitten. Jos sairaudesta olisi ollut merkkejä aiemmin, en tietenkään olisi käyttänyt Lakkya jalostukseen. Mutta sen sydän tutkittiin ja terveeksi todettiin joulukuussa juuri ennen astutusta.
Kuten ymmärrätte, eivät nämä ole helppoja asioita.
Itku-potku-raivarit tuntuvat tällä hetkellä houkuttelevilta, mutta ketäpä se auttaisi?
Koiria kasvattaessa on itsestään selvää, että vakavimpiakin sairauksia sattuu kohdalle. Sen tietävät kaikki vähän pidempään koirien parissa puuhailleet kasvattajat. Kasvattaja voi ja hänen tulee aina tehdä kaikkensa näiden kuoppien välttämiseksi, mutta luonto on aina, aina meitä mahtavampi.
Olen kaikkein eniten pahoillani Lakkyn perheen vuoksi. Toivon todella, että sen tila stabilisoituu lääkehoidon avulla, ja että se saa vielä monta hyvää vuotta yhdessä perheensä kanssa. Mutta sitä emme voi vielä tietää. Olen samaan aikaa surullinen ja iloinen siitä, että ehdin käyttää Lakkya jalostukseen. Surullinen, koska sairauden perinnöllisyys on mahdollista. Iloinen, koska pentue on tasainen ja hieno ja pennut vilkkaita ja ihania ilopillereitä. Vielä ne ovat nuoria ja terveitä - tulevaisuus näyttää, mitä se tuo tullessaan. Toivon että Lakkyn sisarusten ja pentujen omistajat pitävät koiriaan silmällä vielä vähän tarkemmin kuin aiemmin.
HUOM! Päivitys löytyy täältä.
EDIT:
R.I.P Fatous Intensive Fauve Laki 01.09.2014-27.04.2019.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar