Sjukdom, jakt och sötnosar - Sairauksia, metsästystä ja söpöliinejä

De senaste veckorna har rusat iväg så att jag har inte ens hunnit uppdatera bloggen! Ett allvarligt sjukdomsfall inom familjen har satt livet i gungning, och så mycket annat har inte rymts i tankarna. Nu är läget stabilt, om än allvarligt, och vi kan inte annat än vänta. Livet är skört, så skört. Så har du någon du bryr dig om, men inte varit i kontakt på ett tag - gör det nu.

Ett allvarligt sjukdomsfall har vi haft även i hundfamiljen. Tant Elsa har som bekant inte varit sig själv under hela hösten. Hon har varit trött, inte jagat med den glöd hon brukar ha, och varit allmänt hängig. En hälsoundersökning gjordes tidigare på hösten, och då fick hon bland annat nya hjärtmediciner. Hon blev lite piggare, men ändå inte sig själv. För två veckor sedan blev hon hastigt sämre. Hon drack mycket, sov mycket, ville inte gå ut och hade helt klart ont. Hos veterinären konstaterades pyometra, livmodersinflammation, och Elsa opererades akut. Hon har varit rätt så skruttig, älskade tanten, men nu under ett par dagar har hon piggnat i. Såret har läkt fint och vi hoppas och tror att hon blir helt återställd.

Ansa-mamma däremot börjar bli sig själv igen efter valpkullen. Hon har fått komma ut till skogen ett par gånger, och har väl börjat säsongen lite lamt, även om ett par rådjur har fällts för henne. Men idag har hon jagat länge och väl, husse är nöjd! På Ansas päls syns det verkligen att hon har fött en stor kull, men efter att ha blivit plockad nästan naken, börjar man nu se att pälsen nog kommer tillbaka. Lite Skalle-Per är hon ännu.

Två små sötnosar till har lämnat boet - Pico har flyttat till sin familj H & J samt taxen Lily i Esbo, och Askja aka Okko har flyttat till S & P samt basset hounden Kamu till Nokia. Saknar de små liven, tur att det finns ännu ett par stycken här hemma. Till Yali söker jag fortsättningsvis en jaktintresserad familj. Han är mycket lovande hane, som har blivit kvar pga avbokning. Yali är glad, modig, busig, vänlig liten kille med otroligt bra päls och fint uttryck. En pärla helt enkelt! Varannan dag funderar jag på att behålla honom själv, men att ha två valpar samtidigt är nog inte så lysande idé. Här hemma har vi kvar även Krafla aka Herbert aka Hebbe, som också söker sitt hem. Han är lite försiktigare hane, lugn och sansad, en riktig älskling.



Viime viikot ovat suhahtaneet sellaisella vauhdilla, etten ole ehtinyt edes päivittämään blogia. Vakava sairauskohtaus perhepiirissä on pistänyt elämän uuteen järjestykseen, eikä ajatuksiin ole juuri muuta mahtunut. Tilanne on tällä hetkellä vakaa, joskin vakava, emmekä voi muuta kuin odottaa. Elämä on kovin hauras. Jos sinula on joku, josta välität, mutta johon et ole ollut yhteydessä vähään aikaan, tee se nyt.

Vakava sairaus on aiheuttanut hämminkiä myös koiraperheessämme. Elsa-tätimmehän ei ole ollut oma itsensä oikeastaan koko syksyn aikana. Se on ollut väsynyt, ei ole jaksanut metsästää aiemmalla innolla,  ollut yleisesti ottaen varsinainen riepu. Eläinlääkärin luona aiemmin syksyllä määrättiin uudet sydänlääkkeet, ja Elsa on niiden aloittamisen jälkeen piristynyt hiukan, mutta ei kuitenkaan ole ollut oma itsensä. Pari viikkoa sitten sen vointi heikkeni selvästi. Se joi paljon, nukkui paljon, ei halunnut ulos ja oli selvästi kivulias. Eläinlääkärissä Elsalla todettiin olevan märkäkohtu, ja se leikattiin välittömästi. Se on ollut aika huonossa kunnossa, täti-parka, mutta piristynyt huomattavasti parin viime päivän aikana. Leikkaushaava on parantunut hienosti, ja uskomme ja toivomme Elsan toipuvan vielä täysin.

Ansa-mamma puolestaan alkaa olla oma itsensä suuren pentueen hoivaamisen jäljiltä. Se on päässyt metsälle pari kertaa, ja kausi on sen osalta alkanut hiukan laimeasti, vaikka pari peuraa on sille kaadettukin. Tänään Ansa on kuitenkin ajanut pitkään ja hienosti, husse on tyytyväinen! Pentue on todellakin jättänyt jälkensä Ansan turkkiin, josta ei nyppimisen jälkeen ollut jäljellä oikeastaan mitään, mutta nyt pienen nakupelleilyn jälkeen alkaa uusi karvakin tulla esiin. Hiukan Kalju-Pietu se vielä on, mutta kyllä se siitä!

Kaksi pientä söpöliiniä on lähtenyt pesästä. Pico muutti Espooseen H:n ja J:n sekä mäyräkoira Lilyn luokse, ja Askja eli Okko P:n ja S:n sekä basset hound Kamun luokse Nokialle. Molempia on kovasti ikävä, onneksi täällä kotona on vielä pari pentua. Yalille etsin edelleen metsästyksestä tai jäljestyksestä kiinnostunutta perhettä. Se on erittäin lupaava uros, joka on vielä jäljellä peruutuksen vuoksi. Yali on iloinen, rohkea, leikkisä, ystävällinen uros, jolla on erittäin hyvä karva ja hieno olemus. Kertakaikkiaan helmi! Joka toinen päivä päätän pitää sen itse, mutta kahden pennun pitäminen samaan aikaan ei ole kovin loistava idea. Täällä kotona on jäljellä myös Krafla eli Herbert eli Hebbe, joka on varovaisempi ja rauhallisempi uros, varsinainen kultapossu, joka myös etsii omaa perhettään.