Vår, verkligen! - Todellakin kevät!


Två år sedan senaste inlägget. Jag kan knappt tro det. Fast när jag tänker hur de senaste två åren har varit, kan jag gott och väl tro det. Hur kan det kännas som en blinkning, och samtidigt en hel evighet? Hur mycket ryms det i två år?

Mycket. Alldeles massor. För mycket att fylla ett blogginlägg med. Bara kort: husrenovering, studier, migrän, långa sjukskrivningar, svåra saker från långa tider tillbaka som behövde redas ut. Kärlek, giftermål, ny arbetsplats, barn som inte mera är små utan unga vuxna och underbara tonåringar.
Och hundarna, hela tiden hundarna i alla väder och känslor och stormar och sol.
Och nu: framåt!

Med lite vemod tittar jag på bilder från vintern för två år sedan. Med härliga isar och massor med snö. För den här vintern i skärgården har verkligen inte varit så mycket att hänga i julgran. Mörkt, grått, vått. Nu just har det börjat ljusna, och när vinden pausar, kan man känna aningar av våren. Fåglarna på kvällarna och tidiga morgnar, ljuset, skator som redan väljer bästa kvistar att bygga bo av. Snart!

I maj blir det två år sedan Peggy Sue flyttade till sin foderfamilj. Det blev ohållbart att ha henne hemma, hon gick på högvarv och var fast besluten att papegojor är bäst som frukost. Eller lunch. Eller middag. Eller mellanmål, vad som helst, men mat. Ringo kommer att leva 50-70 år till, och vi var tvungna att ta ett beslut - vem stannar? Papegojor är inte lätta husdjur, och många fåglar får psykiska men av att tvingas byta hem och familj för många gånger. Att kunna ha fåglar igen har varit en av mina stora drömmar, och med tanke på Peggys oändliga kärlek till sina människor framom sina flockkamrater, kändes beslutet inte alldeles hopplöst. Och när det fanns en möjlighet att Peggy Sue kunde flytta till P, som för sin del ville ha en vuxen terrier, föll allt på plats. Nu har Peggy Sue två familjer, hon är oändligt älskad i sitt "nya" hem, har en viktig roll som kompishund till en underbar  skolflicka, och jag får träffa henne precis när jag vill. Hon mår bra av att få vara den enda fyrbenta, och Ringo mår bra här hemma, får flyga fritt och vara en del av familjen precis som han förtjänar. Win-win!



Kaksi vuotta edellisestä kirjoituksesta. Vaikea uskoa. Vaikka kun ajattelen, minkälaisia viimeiset kaksi vuotta ovat olleet, ei se olekaan niin vaikeata. Miten kaksi vuotta voikaan tuntua silmönräpäykseltä, ja samaan aikaan kokonaiselta ikuisuudelta? Kuinka paljon mahtuu kahteen vuoteen?

Paljon. Hirveän paljon. Liian paljon yhden blogikirjoituksen täyttämiseen. Lyhyesti: taloremppaa, opiskelua, migreenejä, pitkiä sairaslomia, vaikeita asioita vuosien takaa, jotka oli aika selvittää. Rakkautta, avioliitto, uusi työpaikka, lapsia jotka eivät enää ole niin pieniä, vaan nuoria aikuisia ja ihania teinejä. Ja koirat, koko ajan koirat kaikessa säässä ja tunteissa, myrskyissä ja auringossa.
Ja nyt: eteenpäin!

Vähän haikaillen katselen kuvia talvelta kaksi vuotta sitten. Mahtavia jäitä ja paljon lunta. Tämä talvi saaristossa ei todellakaan ole ollut mitään, millä rehennellä. Pimeätä, harmaata, märkää.
Juuri nyt on alkanut kirkastua, ja kun tuuli taukoaa, voi aavistaa kevään. Linnut iltaisin ja aikaisina aamuina, valo, harakat jotka jo valitsevat parhaita risuja pesän tekoon. Pian!

Toukokuussa on kulunut kaksi vuotta siitä, kun Peggy Sue muutti sijoitusperheeseensä P:n ja L:n luokse. Elo täällä kotona oli muuttunut kamppailuksi, Peggy oli jatkuvasti ylikierroksilla, vahvasti vakuuttunut siitä, että papukaijat ovat parhaita aamiaiseksi. Tai lounaaksi. Tai illalliseksi. Tai ihan vaan välipalaksi, miksi tahansa, mutta ruoaksi! Ringo tulee elämään vielä 50-70 vuotta, joten päätös oli tehtävä - kuka jää? Papukaijat eivät ole mitään helppoja kotieläimiä, ja monet linnut saavat pysyviä psyykkisiä vaivoja jatkuvista kodin vaihdoksista. Mahdollisuus pitää taas lintuja oli jo pitkään ollut yksi suurista unelmistani, ja Peggy Suen kyltymätön rakkaus ihmisiään kohtaan nelijalkaisten laumajäsenten kustannuksella teki ratkaisun hieman vähemmän mahdottomaksi. Kun sitten mahdollisuus avautui, että Peggy voi muuttaa aikuista terrieriä etsineen P:n luokse, loksahtivat palaset paikalleen. Nyt Peggy Suella on kaksi perhettä, ja se on loputtoman rakastettu "uudessa" perheessään, omaa tärkeän roolin ihastuttavan koulutytön kaverikoirana, ja saan tavata Peggyn milloin haluan. Peggy voi mainiosti saadessaan olla ainoa nelijalkainen perheessään, ja Ringo voi mainiosti saadessaan lentää vapaana ja olla täysipainoinen perheenjäsen. Win-win! 



Kommentarer