onsdag 24 september 2014

Nu går det fort! - Vauhdissa pitelemistä!

Valparna växer med racerfart! Häromdagen fick de sin första pedikyr, när alla 144 klor klipptes. De wobblar runt i valplådan och hamnar omkull då och då, när koordinationen fallerar lite. :-) Sötaste!
Valparna har också fått sina första mål kött med lite annat gott - mycket nöjd smaskande!

Annars har de senaste dagarna varit vigda åt Peggy Sue och utställningsträning. Hon har helt klart fattat galoppen nu (eller om det är jag som har gjort det..?) och jag väntar med spänning på kommande veckoslutets utställning på Eckerö. Dit kommer också valparnas pappa Zidane, välkomna dit och träffa honom, ni som är intresserade!


Pennut kasvavat hurjaa vauhtia! Jokunen päivä sitten ne saivat ensimmäisen pedikyyrinsä, kun kaikki 144 kynttä leikattiin. Pennut hoipertelevat laatikossaan ja muksahtelevat kyljelleen silloin tällöin, kun koordinaatiossa on vielä parantamisen varaa. :-) Söpöliinit! 
Pennut ovat myös saaneet ensimmäiset ateriansa lihaa - tyytyväistä maiskuttelua!

Muutoin viime päivinä olemme olleet näyttelyharjoituksissa Peggy Suen kanssa. Peggy on selvästi vihdoin ymmärtänyt mistä on kyse (vai olisiko niin, että minä itse olen ymärtänyt mistä on kyse..?) ja odotan j'nnityksellä viikonlopun näyttelyä Eckerössä. Sinne on tulossa myös Ansan pentueen isä Zidane, tervetuloa sinne kaikki kiinnostuneet! 


Si nu är vi så här stora! - Katso, nyt ollaan jo näin isoja!










torsdag 18 september 2014

Hej världen! - Hei maailma!

Nu har alla valparna öppnat ögonen, och är naturligtvis så fina att man håller på att smälta bort helt!

Kaikki pennut ovat nyt avanneet silmänsä, ja ovat tietysti aivan vastustamattomia kaikki kahdeksan!






fredag 12 september 2014

söndag 7 september 2014

Porträtt - Muotokuvat

Vi gjorde ett försök att ta porträtt av valparna. Problemet är bara det, att matte skulle behöva en ny kamera. Och dator. Och glasögon. Fotograferingskurs skulle inte skada det heller.

Yritimme kuvata pennut yksitellen. Ongelmana on vain se, että matte tarvitsisi uuden kameran. Ja tietokoneen. Ja silmälasit. Valokuvauskurssikaan ei olisi pahitteeksi.


Ljusgrön hane - Vaaleanvihreä uros

Blå hane - Sininen uros

Orange tik - Oranssi narttu
Lila hane - Lila uros

Mörkgrön hane - Tummanvihreä uros
Röd tik - Punainen narttu

Rosa tik - Vaaleanpunainen narttu


Gul hane - Keltainen uros

fredag 5 september 2014

Tant Elsa - Elsa-täti

Under hela Ansas förlossning satt Tant Elsa utanför dörren och bevakade. Det gjorde hon hela följande dag också. Ända tills Ansa på tredje dagen tyckte, att Elsa nog får vänta med att säga hej till de små.

Elsa, min mans hund från början, är orsaken till att jag skaffade mig en fauve. Hon har gjort ett digert karriär som jakthund, arbetat även inom äldreomsorgen i ett demensboende, varit med och uppfostrat ett gäng parson-valpar och i senare år även en afrikansk gråpapegoja. Hon är Peggy Sues bästa vän, oendligt snäll, rätt så envis, bottenlös när det gäller mat, ganska så söt, har dåligt andedräkt och vill pussa en lite i smyg. Hon har hjärtfel och tandproblem, men ack så älskad liten skrutt. Det BÄSTA hon vet är att jaga, eller att äta. Däremellan att ligga på mattes dyna.

Grattis vår Tant Elsa, 9 år idag!



Elsa-täti istui oven takana vahdissa koko Ansan synnytyksen ajan. Ja koko seuraavan päivän. Ja vielä kolmannenkin, kunnes Ansa ilmoitti, että Elsa saa luvan odottaa pentujen luona vierailua hiukan pidempään.

Elsa, alunperin mieheni koira, on syy siihen, että hankin itselleni bretagnenbassetin. Elsa on tehnyt pitkän uran metsästyskoirana, työskennellyt vanhustenhuollossa dementiaosastolla, osallistunut muutamankin parson-pennun ja sittemmin yhden afrikkalaisen harmaapapukaijankin kasvatukseen. Elsa on Peggy Suen paras ystävä, loputtoman kiltti, varsin itsepäinen, pohjaton mitä ruokaan tulee, aika söpö, sen hengitys haiskahtaa välillä aikamoisesti ja se haluaa pussata muita hiukan salaa. Elsalla on sydänvika ja hammasongelmia, mutta voi miten rakastettu höpsö! PARASTA Elsa-tädin mielestä on metsästys, ja syöminen. Siinä välissä matten tyynyllä nukkuminen.

Paljon onnea Elsa-täti, 9 vuotta tänään!



onsdag 3 september 2014

Trött mamma - Väsynyt mamma

En väninna sa till mig för många år sedan, att det finns ingenting sötare än hundvalpar. Jag tyckte att bebisar nog är sötare. Så tycker jag fortfarande, men hundvalpar kommer i tätt följe på andra plats! 




Ansas valpar växer sakta men stadigt, man ser redan en klar skillnad från födseln. Jag väger dom flera gånger om dagen för att vara på den säkra sidan - att ge di åt åtta valpar är nog ingen lätt match för Ansa. Hon sov nästan ingenting under första dygnet, inte i natt heller, och på morgonen var hon så utmattad att hon sov tungt fast jag lyfte henne lite för att få fram en liten valp som hade krypit under henne. Nu har hon bäddat åt sig i mattes säng bredvid valplådan och går ner då och då för att ta hand om valparna. Ibland, när valparna högljudd gräver mera servering, tittar hon på mig som om hon skulle tycka att jag också ska göra min del och mata valparna. Beklagar gumman, nu i början är det bara du som kan mata dom. Men snart så!




Eräs ystäväni väitti vuosia sitten, ettei maailmassa ole mitään suloisempaa, kuin koiranpennut. Väitin vauvojen olevan suloisempia. Olen edelleen samaa mieltä, mutta koiranpennut tulevat kyllä heti perässä kakkosena! 

Ansan pennut kasvavat hyvin, ne ovat jo selkeästi pyöristyneet syntymästä. Punnitsen ne useampaan kertaan vuorokaudessa ollakseni varma niiden kehityksestä - kahdeksan pennun imettäminen ei ole mikään heppoinen työ Ansalle. Ansa ei nukkunut lähes ollenkaan ensimmäisen vuorokauden aikana, ei myöskään viime yönä. Aamulla se oli niin väsyksissä viimein nukahdettuaan, ettei herännyt edes kun nostin sitä hiukan saadakseni esiin sen alle ryömineen pennun. Nyt Ansa on pedannut itselleen matten sänkyyn pentulaatikon viereen, ja käy säännöllisin väliajoin laatikossa hoivaamassa pentuja. Välillä, kun pentujen kimittävä kuoro vaatii lisää ruokaa, se katsoo minuun kuin kysyen, enkö minäkin voisi tehdä osuuttani ja syöttää pentuja. Valitan, pikkuinen, näin alussa pentuja voit ruokkia vain sinä! Mutta pian!


tisdag 2 september 2014

Välkomna till världen! - Tervetuloa maailmaan!

Ansa födde 5 hanar och 3 tikar igår, samt ytterligare en pikuliten hane, som hade dött redan ett tag sedan. Ansa är utmärkt mamma, och alla åtta valparna mår bra!



Förlossningen började både nästan obemärkt, och lite dramatiskt. Innan jag for på jobb på morgonen, märkte jag att Ansa hässjade lite, men var för övrigt som vanligt, så jag bedömde att det inte ännu var dags. Jag kom tillbaka mitt på dagen, samtidigt med min man som hade varit borta en timme på ärenden. Enligt honom var Ansa som vanligt när han for iväg. Men när vi kom hem, mötte vi en lite upprörd Ansa vid dörren, hon hade mycket att säga, vilket hon inte brukar ha när man kommer hem. Nu är det dags, tänkte jag! Ansa ville ut, och då märkte jag att hon blöder. Snabbt in i igen, upp till valprummet där Ansa hade bäddat med allt hon hade hittat, både i valplådan och i sängen. Redan till dörren hördes mycket krävande gnäll, och i valplådan hittade jag två valpar, ännu våta. Hjärtat for nog i halsgropen, men snabb kontroll visade att båda valparna var pigga, och måste ha blivit födda alldeles någon minut före. Ansa lugnade sig i valplådan, men det dröjde sig nästan tre timmar före följande valp kom till världen. 
Ansas värkar var nästan obemärkta för ögat, hon krystade ett par gånger vid varje valp och så var det färdigt! Kl 17 hade hon fött sex valpar, varav en död, och var så pass lugn, att jag trodde det vara alla. Men mellan kl 19 och 22 föddes ytterligare tre valpar. Vilket gäng!

Under natten har Ansa tagit väl hand om sina små, även om det kräver lite övning att se till att ingen blir under mamman, och att alla har tillgång till mjölkbaren. Alla åtta mår bra och allas vikt är på väg uppåt, så nu njuter vi försiktigt och försöker se till att både mamma och valparna har det så bra som möjligt!






Ansa synnytti eilen viisi urosta ja kolme narttua, sekä yhden pikkiriikkisen uroksen, joka oli kuollut jo aiemmin kohdussa. Ansa on oikein huolehtiva mamma, ja kaikki kahdeksan pentua voivat hyvin!



Synnytys alkoi sekä huomaamattomasti, että hiukan dramaattisestikin. Ennenkuin lähdin töihin aamulla, totesin Ansan läähättävän hiukan, mutta koska se oli muuten oma, tavallinen itsensä, arvelin ettei synnytyksen aika vielä ole. Puolilta päivin tulin takaisin kotiin samaan aikaan mieheni kanssa, joka oli ollut tunnin verran asioilla. Hän ei ollut huomannut Ansassa mitään tavallisuudesta poikkeavaa ennen lähtöään. Mutta kotiin tullessamme kohtasimme hiukan levottoman Ansan, jolla oli paljon kerrottavaa (mitä sillä ei yleensä muuten ole). Ajattelin, että nyt on aika! Ansa halusi ulos, ja siinä huomasin sen vuotavan hiukan verta. Nopeasti takaisin sisään ja pentuhuoneeseen, missä Ansa olikin petaillut kaikella löytämällään tekstiilillä sekä sängyssä, että pentulaatikossa. Jo ovelle kuului vaativaa kitinää, ja pentulaatikosta löytyi kaksi vielä märkää pentua. Sydän taisi käväistä sekä kurkussa, että vatsalaukussa, mutta nopean kontrollin jälkeen totesin pentujen olevan pirteitä - niiden oli täytynyt syntyä vain minuutteja aiemmin. Ansa rauhoittui pentulaatikkoon, mutta kesti lähes kolme tuntia, ennenkuin seuraava pentu syntyi. 
Ansan supistukset olivat ulospäin lähes huomaamattomia, se ponnisti pari kertaa jokaisen pennun syntyessä, ja sillä selvä. Klo 17 mennessä Ansa oli synnyttänyt kuusi pentua, yhden kuolleena, ja oli sen verran rauhallinen, että arvelin koko pentueen syntyneen. Mutta vielä klo 19 ja 22 välillä syntyi kolme pentua lisää! Mikä lauma!

Yön aikana Ansa on hoitanut pikkuisiaan oikein hienosti, vaikka tarvitseekin vielä hiukan harjoitusta, ettei kukaan jäisi alle ja että kaikki pääsisivät maitobaariin. Kaikkien kahdeksan pennun painot ovat nousseet ja kaikki voivat hyvin, joten nyt uskallamme varovasti nauttia pentulaatikosta kuuluvasta tuhinasta, ja pitää mammasta ja vauvoista oikein hyvää huolta! 


Ur led är världen - Maailma on raiteiltaan

Som säkert för alla andra också, har de senaste veckorna varit minst sagt surrealistiska även för oss. I snabbt takt har kalendern tömts på ...