tisdag 7 maj 2019

På utflykt! - Metsäretkellä!

Häromdagen var vi på en liten skogsutflykt med valparna. Oj så spännande dofter det fanns i skogen!

Eräänä päivänä olimme pienellä metsäretkellä pentujen kanssa. Oi miten jänniä tuoksuja metsästä löytyikään!














måndag 6 maj 2019

Uppdatering om hjärtesorger - Päivitys sydämen asioista

För en dryg vecka sedan skrev jag ett blogginlägg om Lakky, hans plötsliga sjukdomsfall och bortgång. Det har varit mycket funderingar kring detta, inte minst för att jag hann använda både Lakky och hans syster Siiri i avel. Lakky undersöktes ju på en veterinärklinik här på Åland, men både ultraljudundersökningarna och EKG-filmerna skickades till analys till USA och har senare även analyserats av en hjärtspecialist, som besökte kliniken häromdagen. Idag har jag pratat med klinikens ägare, som inte är den veterinären som skötte om Lakky, men som väl känner fallet.

Det har visat sig, att tillståndet Lakky hade var inte DCM, utan atrial standstill, förmakstopp. Om detta är bra eller dåliga nyheter, kan jag inte riktigt säga, men det är i alla fall enligt veterinärerna mycket ovanligt kondition. Vad som orsakade detta hos Lakky kan man inte säga, det finns flera möjliga faktorer även här. Den ena är faktiskt urinstenar, som Lakky ju konstaterades ha när problemet med hjärtat uppdagades. Tydligen finns den här konditionen hos vissa raser (English Springer Spaniel, Old English Sheepdog, Shi Tzu, korthåring vorsteh), vilket tyder på ärftlighet, men är inte alls vanlig i BFdB. Det finns inte alltför mycket information i nätet, men här finns en bra, förklarande artikel om sjukdomen på engelska.
Enligt veterinärerna är det inte möjligt att säga så här i efterhand vad som orsakade Lakkys insjuknande, inte heller om det är ärftligt. Tiden visar, helt enkelt. Jag vet att någon av Lakkys syskon är på väg till ultraljudundersökning senare under veckan, vi får se om det visar sig att det kunde vara en idé att göra det samma med alla syskonen. För nu tyckte inte veterinären att det fanns någon orsak att göra det med valparna, inte minst för att de är så små. Jag kan inte annat än hoppas på det bästa!


Reilu viikko sitten kirjoitin blogikirjoituksen Lakkysta ja sen äkillisestä sairastumisesta ja kuolemasta. Lakkyn kuolema on tietysti aiheuttanut paljon surua ja pohdintaa asian ympärillä, ei vähiten siksi, että ehdin käyttää sekä Lakkya että sen siskoa Siiriä jalostukseen. Lakkyhan tutkittiin eläinlääkäriasemalla täällä Ahvenanmaalla, mutta sekä ultraäänikuvat että EKG-filmit lähetettiin USA:han analysoitavaksi, ja tapaukseen on tutustunut myös klinikalla vieraillut sydänsairauksiin erikoistunut eläinlääkäri muutama päivä sitten. Tänään olen puhunut klinikan omistajan kanssa, joka ei kylläkään ole Lakkya hoitanut eläinlääkäri, mutta tuntee tapauksen hyvin.

On todettu, että Lakkyn sairaus ei ollut DCM, vaan atrial standstill. En löydä tälle hyvää käännöstä suomeksi, mutta kyseessä on sydämen eteisten (Lakkyn tapauksessa siis sekä oikean että vasemman) toiminnan lakkaantuminen. En osaa sanoa, ovatko nämä hyviä vai huonoja uutisia, mutta eläinlääkärien mukaan on tämä hyvinkin harvinainen tapaus. Mikä sen Lakkylle aiheutti, on mahdotonta sanoa, mahdollisia syitä on monia. Yksi listalta löytyvä on kuitenkin virtsakivet, joita Lakkylla todettiin olevan kun sydänongelmat huomattiin. Ilmeisesti sairautta esiintyy joillakin roduilla (Englannin Springerspanieli, Vanha Englannin lammaskoira, Shi Tzu, lyhytkarvainen saksanseisoja), mikä kielii perinnöllisyydestä, mutta se ei ole mitenkään tavallinen bretagnenbasseteilla. Netistä ei löydy aivan rajattomasti tietoa, mutta täältä löytyy ymmärrettävästi kirjoitettu artikkeli englanniksi. 
Eläinlääkärien mukaan ei ole mahdollista näin jälkikäteen sanoa, mikä Lakkyn sairastumisen aiheutti, ei myöskään onko se perinnöllistä. Aika näyttää. Tiedän, että joku Lakkyn sisaruksista on myöhemmin tällä viikolla menossa ultraäänitutkimukseen, ehkä siitä saamme osviittaa kannattaisiko kaikki sisarukset tutkituttaa. Eläinlääkärin mukaan ei tutkimus pentujen kohdalla ollut ainakaan nyt välttämätön, koska ne ovat vielä niin pieniä. En voi muuta kuin toivoa parasta!

onsdag 1 maj 2019

Hundar och människor - Koiria ja ihmisiä

På senaste tiden har det varit så sorgliga inlägg här i bloggen, att nu vill jag verkligen fokusera på någonting roligare. Det betyder inte att jag blundar för de hälsoproblem vi har haft, men jag har inte heller någonting nytt att tillägga i dagsläget.
Så nu, roligheter!

För det första har jag helt glömt berätta att Finska Bassetklubben premierade Årets Vinstrikaste hundar i sitt vårmöte redan i mars. Vår Eira var på plats nr 3 på listan av Årets Vinstrikaste, där man räknar ihop prov- och utställningsresultat från det gångna året. Eira var också Årets Drevhund och Siiri genast efter på andra plats. Siiri hade bättre poäng från enskild prov, men Eira körde förbi henne med sina tre starter mot Siiris två.
Även Käyttöbassetit (Bruksbassetar) har premierat framgångsrika hundar inom föreningen. Årets Drevmästare blev Prince&Bowie-kullens pappa Rafa, på andra plats Siiri och på tredje plats Eira. Eira fick också en pokal, Jormas Pysti, som årligen ges till den hund som har bästa första resultat på drevprov. Vi tackar och pockar och ser framemot nästa säsong med nya prov! Så kul!

Förra veckoslutet tävlades det i viltspår, då vi ordnade distriktsmästerskapet här på Åland. Inga bassetar var med och tävlade, Eira och Siiri är båda på mammaledigt ännu, men vinnare blev en otroligt duktig och mångsidig pyreneisk vallhund Light My Fire Picsous med min vän Carina som förare. Grattis! Jag var provfunktionär, tolk och sekreterare under provet, och blev så sugen att börja träna igen... Det blir Maires och kanske Nandors tur att satsa mot championatet. Och senare i sommar ska vi se om inte Eira och Siiri kunde starta någonstans i Finland, där det finns lite färre rådjur än hos oss.

Fem av valparna har nu flyttat till sina egna hem. Alla har fått fantastiska familjer där de kommer att få det riktigt bra. Kvar hemma är "norska flickorna" Chili, Tinka och Ronja som väntar på sina vaccinationer innan de kan flytta till Norge. Och så Irma förstås, som blir hemma.
Dessa fyra fröknarna ser nog till att vi inte har det alltför lugnt och tråkigt här. De hittar allt på!
Under de senaste veckorna har alla norska familjerna varit och hälsat på sina valpar och oss. Jag är helt tagen av det faktum att de faktiskt körde ända hit för att träffa dom några timmar. Och det roligaste: så kul att träffa nya trevliga människor! Jag vet inte hur många gånger jag har sagt och skrivit det här i bloggen, men det bästa med den här hundhobbyn är människorna! Det har jag så tydligt märkt även nu när det har varit ledsamma nyheter och motgångar - mängden stöd från "mina" valpköpare är helt otrolig. TACK, ni är bäst! <3




Blogissa on viimeaikoina ollut sen verran surullisia kirjoituksia, että nyt haluan keskittyä johonkin hauskempaan. Se ei tarkoita, että sulkisin silmäni niiltä terveysongelmilta, joita kennelin koirissa on ollut, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään uutta tietoa. Joten nyt hauskempia juttuja!

Olen kokonaan unohtanut kertoa, että Suomen Bassetkerho palkitsi Vuoden Voitokkaimpia koiria kevätkokouksessaan maaliskuussa. Eira oli kolmannella sijalla voitokkaiden listalla, jossa lasketaan yhteen koe- ja näyttelytulokset. Eira oli myös Vuoden Ajaja ja Siiri sillä listalla toisella sijalla. Siirillä oli paras tulos yksittäisestä kokeesta, mutta Eira ajoi sen ohitse kolmella startillaan Siirin kahta vastaan. 
Myös Käyttöbassetit ovat palkinneet menestyneitä koirakkojaan, ja siellä Vuoden Ajomestari on Prince&Bowie-pentueen isä Rafa. Siiri toisella ja Eira kolmannella sijalla. Eira palkittiin myös Jorman Pystillä, joka vuosittain annetaan parhaan ensimmäisen ajokoetuloksen ajaneelle koiralle. Kiitos ja kumarrus! Odotamme jo innolla seuraavaa kautta ja uusia kujeita! Hauskaa!

Viime viikonloppuna kilpailtiin mejä-puolella Ahvenanmaan piirimestaruudesta. Yhtään bassettia ei kisassa ollut, Siiri ja Eirakin ovat edelleen mammalomalla, mutta voittajaksi jäljesti taitava ja monipuolinen Pyreneitten paimenkoira Light My Fire Picsous ystäväni Carinan ohjaamana. Onnea! Itse olin kokeessa koetoimitsijana, sihteerinä ja tulkkina, ja taas alkoi kovasti tehdä mieli treenaamaan. Maire ja ehkä Nandor ovat vuorossa satsaamaan kohti valionarvoa. Myöhemmin kesällä toivottavasti Siiri ja Eira pääsevät starttaamaan jossain päin Suomea, missä kauriita ei vilise ihan niin tiuhaan kuin meillä. 

Pennuista viisi on muuttanut omiin koteihinsa. Ne saivat kaikki mahtavat kodit, joissa niiden on hyvä olla. Kotona ovat vielä "norjalaiset tytöt" Chili, Tinka ja Ronja, jotka odottavat rokotuksiaan päästäkseen matkustamaan uuteen kotimaahansa. Ja tietysti Irma, joka jää kotiin. 
Nämä neljä neitokaista pitävät huolen siitä, ettei täällä pääse aika kulumaan liian hitaasti. Kylläpäs ne keksivätkin puuhaa!
Viime viikkojen aikana kaikki kolme norjalaista perhettä ovat käyneet luonamme tervehtimässä pentuja ja meitä. Olen aivan otettu siitä tosiseikasta, että he ajoivat koko matkan tänne vain muutaman tunnin tapaamista varten. Ja se hauskin puoli: niin hienoa tavata uusia ihmisiä! En tiedä monta kertaa olen sen sanonut ja tänne blogiinkin kirjoittanut, mutta koirahommista parasta ovat ihmiset! Sen olen niin selvästi saanut huomata nytkin, kun kennelissä on ollut vastoinkäymisiä ja surua. Se tuen määrä, jonka kasvattieni omistajilta olen saanut, on uskomaton! KIITOS, olette parhaita! <3 


Ur led är världen - Maailma on raiteiltaan

Som säkert för alla andra också, har de senaste veckorna varit minst sagt surrealistiska även för oss. I snabbt takt har kalendern tömts på ...