Siiri födde fem väldigt små valpar, tre tikar och två hanar, sent på söndag kväll. Själva förlossningen gick bra, och Siiri tog väl hand om sina små, men genast från början fanns det orsak till oro på grund av valparnas storlek. Framförallt en av hanarna var så liten, så liten.
Natten gick åt att vaka vid valparna och försöka se till att även den minsta försåg sig med en plats i mjölkbaren. Jag försökte hjälpa till med flaska men det var väldigt svårt att få mera än några droppar i honom. Han var helt enkelt inte färdig nog för den här världen, och han dog under dagen på måndagen. Hans bror följde efter honom dagen där på.
Och det är klart, det är alltid stor sorg, speciellt när man har en spännande kombination av föräldrar, har haft stora förväntningar (som man aldrig ska ha, men som är svårt att undvika) och har många valpköpare i kö. Men som en annan uppfödare sa till mig: I den här branschen är det svårt att undvika sorg och besvikelse, man förlorar någon valp förr eller senare. Och ja, jag har ju varit med om det här förut. Men alltid funderar man på vad man kunde ha gjort annorlunda, och förhoppningsvis lär man sig någonting.
Nu har Siiri tre små tikar kvar, och tillsammans vakar vi över dom som små hökar. Dom växer precis som de ska, så nu gäller det att det fortsätter stabilt och bra. Några till sömnlösa nätter framför oss.
Eira födde sina valpar mitt på dagen på måndag - allt löpte precis som i en bokexempel och förlossningen var över efter två timmar. Alla sex valpar, en hane och fem tikar, vägde över 300 g, var mycket jämna och fina på alla sätt. Det är verkligen spännande hur olika det kan bli!
Eira, som verkade minst sagt förvånad när den första valpen började krypa mot henne, återhämtade sig snabbt och har skött om sina valpar exemplariskt. Vilket är skönt, när jag går skytteltrafik mellan valprummen och försöker se till att alla har det bra.
Vår mommo-hund Ansa, som vet exakt vad som försiggår bakom stängda dörrar, har utvecklat en sjuhelsikes skendräktighet och vakar över "sitt bo", en hundbädd, med all oönskvärd tydlighet. Hon har pipit igenom två dagar och två nätter nu, och krävt att få komma in till valpkullarna. Det börjar bli lite påfrestande, så det är möjligt att jag blir tvungen att skicka henne på semester ett par dagar, så hon får annat att tänka på, och långa promenader som jag inte riktigt kan erbjuda just nu.
Ny roll för vår mommo, inte så lätt!
Sekä Siirin että Eiran synnytykset lähtivät pikkuhiljaa käyntiin sunnuntaiaamuna.
Myöhään sunnuntai-iltana Siiri synnytti viisi pientä pentua, kaksi urosta ja kolme narttua. Itse synnytys sujui hyvin ja Siiri alkoi heti hoitamaan pienokaisiaan, mutta pentujen pieni koko aiheutti huolta. Varsinkin toinen uroksista oli aivan liian pieni.
Yö meni pentujen kanssa valvoessa. Auttelin pienimmäistä pitämään paikkansa maitobaarissa. Yritin myös syöttää sitä tuttipullolla, mutta en saanut sitä imemään muutamaa tippaa enempää. Se ei ollut yksinkertaisesti valmis tähän maailmaan, ja maanantaina iltapäivällä se kuoli. Seuraavana päivänä veli seurasi mukana.
Pentujen menetys on aina suuri suru, varsinkin kun kyseessä on jännittävä yhdistelmä vanhempia, odotukset ovat olleet korkealla (mitä niiden ei koskaan pitäisi olla, mutta sitä on vaikea välttää) ja jonossa on monta pennunostajaa. Mutta kuten eräs toinen kasvattaja minulle sanoi: Tässä hommassa on vaikea säilyä ilman menetyksiä ja pettymyksiä, pentujen kuolemia tulee ennemmin tai myöhemmin. Ja olenhan minäkin tämän kokenut jo aiemminkin, mutta aina sitä miettii mitä olisi voinut tehdä toisin, ja toivottavasti oppii jotakin matkalla.
Nyt Siirillä on siis kolme narttupentua jäljellä, ja vahdimme niitä yhdessä kuin haukat konsanaan. Ne kasvavat aivan kuten pitääkin, nyt vain yritämme pitää tilanteen tasaisena ja auttaa niitä kasvamaan. Vielä muutama uneton yö edessä siis.
Eiran pennut syntyivät keskipäivällä maanantaina. Kaikki sujui kuten ohjekirjassa ja synnytys oli ohi parissa tunnissa. Kaikki kuusi pentua, viisi narttua ja yksi uros, painoivat syntyessään yli 300 g ja ovat kaikin puolin tasainen ja hieno pesue. Jännittävää, miten erilailla asiat voivatkaan mennä!
Eira, joka vaikutti lievästi sanottuna hämmästyneeltä kun ensimmäisenä syntynyt pentu alkoi ryömiä sitä kohti, keräsi itsensä nopeasti ja alkoi hoivaamaan pienokaisiaan huolella. Mikä on todella helpottavaa, nyt kun risteilen edes takaisin pentuhuoneiden välillä ja yritän huolehtia kaikista yhtä aikaa.
Mummo-koiramme Ansa, joka hyvin selvästi tietää mitä suljettujen ovien takana puuhataan, on kehittänyt itselleen helkatinmoisen valeraskauden ja vahtii nyt yhtä petiänsä sen verran puhdilla, ettei asia jää kenellekään epäselväksi. Ansa on vikissyt kaksi yötä ja kaksi päivää pentuhuoneiden ovien takana, ja se alkaa pikku hiljaa käymään sen verran hermon päälle, että voi olla että Ansa pääsee muutamaksi päiväksi lomalle saadakseen muuta ajateltavaa, ja varsinkin pitkiä lenkkejä joita en nyt itse pysty sille tarjoamaan. Mummolla on nyt ihan uusi rooli, ei niin helppoa!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar