tisdag 4 oktober 2011

Den lugna vardagen - Rauhallinen arki

Varannan dag känns det som att hösten är på kommande. Och sedan, dagar som denna, lyser solen från nästan klar himmel och man kan ännu känna doften av havet. Höstens färger vilar redan över ön och i min trädgård dinglar buskarna av nypon. Vi har mest vilat idag, hundarna och jag. Peggy Sue, vars valpar väntas om ett par veckor, tar det betydligt lugnare nu än en vecka sedan. Man kan känna små nosar eller tassar eller vad det nu är som ibland puffar i hennes mage.
Bretagnebassetarna, Tant Elsa och Fröken Ansa, tar det lugnt annars bara. :-) Då och då kan de hitta på lite bassetbus tillsammans. Som att äta upp en påse salmiak matte hade på sitt nattduksbord. Nu väntar vi med spänning ifall Fröken Ansas mage hittar på lite bassetbus efter en sådan smarrig lunch.
Men när vi är ute märks det tydligt att Tant Elsa vet att det är dags. Hon blir ivrig, mycket ivrig, och vill inte riktigt gå med på att bara lite gny åt rådjuren som vi träffar varje dag. Elsa vill jaga.

Vi har planerat plats för valplådan, Peggy Sue och jag.
Peggy Sue har planerat platsen till mitt sovrum, sisådär ungefär mitt i sängen, lite nedanför min dyna. Där det är mjukast och varmast och doftar mest matte.
Jag har planerat platsen in i andra badrummet där det är varmt och nära till vatten. Och inne i lådan är det faktiskt riktigt mjukt och skönt och med en filt kan vi få det att dofta bekant och bra också.
Tur att vi har ännu ett par veckor på oss att diskutera, Peggy Sue och jag.



Joka toinen päivä tuntuu siltä että syksy on täällä. Ja siinä välissä, aurinkoisina päivinä kuten tänään, saattaa vielä tuntea meren tuoksun. Syksy värjää jo saaren omalla paletillaan ja puutarhassani puskat ovat väärällään ruusunmarjoja. Tänään on ollut lepopäivä, sekä koirilla että minulla. Peggy SUe, jonka pentuja odotellaan syntyväksi parin viikon kuluttua, ottaa huomattavasti rauhallisemmin kuin vielä viikko sitten. Peggyn vatsassa voi tuntea pikkuruisia kirsuja ja tassuja jotka tökkivät mammaa varovasti.
Bretagnenbassetit Elsa-täti ja Fröken Ansa ottavat ihan muuten vaan rennosti. :-) Silloin tällöin saattavat kehitellä pientä bassetvilunkia. Kuten viimeisin tempaus jossa syötiin maten yöpöydällä olleen salmiakkipussin sisältö. Nyt odotamme mielenkiinnolla josko Fröken Ansan vatsa kehittelee pientä bassetvilunkia moisen maukkaan lounaan päätteksi...
Vaikka otammekin rennosti, ulkoillessa kyllä huomaa että Elsa-täti tietää että nyt on Aika. Elsa-täti innostuu, innostuu oikein kovin, eikä millään malttaisi jättää peurojen jahtaamista vain muutamaan haukkuun hihnan päästä. Elsa kaipaa metsälle.


Peggy Suen kanssa olemme suunnitelleen pentulaatikolle paikkaa.
Peggy Sue on suunnitellut paikaksi minun sänkyäni, suurin piirtein keskellä sänkyä hiukkasen tyynyn alapuolella olisi sopivin paikka, mukavan lämmin ja pehmeä ja parhaan tuoksuinen.
Minä olen suunnitellut paikaksi yläkerran kylpyhuonetta jossa on lämmintä ja vesipiste lähellä. Ja pentulaatikossa on tietysti pehmeätä ja mukavaa ja sopivalla filtillä voidaan loihtia tuttu tuoksukin.
Onneksi meillä on vielä pari viikkoa aikaa keskustella, Peggy Suella ja minulla.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar