Torrträning - Kuivaharjoittelua

Vi bor på en ö alldeles intill ett naturskyddsområde. Vi bor granne med harar, rävar, mårdhundar, örnar, ekorrar, sorkar, talgoxar, nötskrikor, älgar, rådjur - you name it. Jag uppskattar det mycket högt och blir varje gång omåttligt glad när jag ser någon av mina djur-grannar på nära håll. Vilket är varje dag. :-) Men vissa dagar kan det gå överstyr.
De senaste veckorna har en rådjursmamma besökt oss med sina två ännu ganska små kid. Varje dag en timme före skymningen har de stått där på gården och ätit, tittat mot huset och struntat i hundarna som har blivit fullständigt galna bakom fönstren. Idag hade mamman bestämt sig att tillbringa lite längre tid på vår gård och efter närmare en timme av vrålande halvhysteriska jakthundar inomhus började jag bli lite halvhysterisk även själv. Japp, mina hundar gör exakt det de är avlade till och det är bra att de fungerar, men inomhus blev vi alla bara oerhört frustrerade. Så, in i burar med hela gänget! Före jag hann så långt hade någon hunnit kissa i min säng - jag tror att det är Elsas sätt att säga "J:la kärring!" till mig. Grrrr...


Asun saaressa aivan luonnonsuojelualueen vieressä, jänisten, kettujen, supikoirien, kotkien, oravien, myyrien, talitinttien, palokärkien, hirvien, peurojen -you name it-  naapurina. Arvostan sitä kovasti ja innostun tavattomasti joka kerta kun näen jonkn eläinnaapureistani aivan läheltä. Eli joka päivä :-) Mutta aina välillä koko puuha on mennä överiksi.
Viime viikkoina luonamme on vieraillut säännöllisesti peuraäiti kahden vielä aika pienen vasansa kanssa. Joka päivä noin tuntia ennen illan pimenemistä ovat ne seisseet kaikessa rauhassa pihamaallamme ilta-appeellaan, katselleet taloon päin välittämättä ikkunoiden takana kertakaikkisen kaheleiksi tulleista koirista. Tänään peuraäiti oli päättänyt viettää pihallamme hiukan useamman tovin, ja kuunneltuani lähes tunnin verran puolihysteerisia metsästyskoiria sisätiloissa aloin olla hiukan puolihysteerinen itsekin. Kyllä, koirat toimivat aivan niin kuin niiden metsästyskoirina kuuluukin ja on hienoa että ne osaavat tehdä työn johon ne on jalostettu, mutta peurojen katselu ikkunasta oli meille kaikille lähinnä turhauttavaa, minulle lähinnä äänen vuoksi... Lopulta koko karvalauma joutui häkkiin - ennen kuin ehdin niin pitkälle oli joku käynyt sängyssäni pissalla. Luulen että se on Elsan tapa sanoa minulle "Prkleen akka!". Grrr...