Välkomna till världen! - Tervetuloa maailmaan!

Ansa födde 5 hanar och 3 tikar igår, samt ytterligare en pikuliten hane, som hade dött redan ett tag sedan. Ansa är utmärkt mamma, och alla åtta valparna mår bra!



Förlossningen började både nästan obemärkt, och lite dramatiskt. Innan jag for på jobb på morgonen, märkte jag att Ansa hässjade lite, men var för övrigt som vanligt, så jag bedömde att det inte ännu var dags. Jag kom tillbaka mitt på dagen, samtidigt med min man som hade varit borta en timme på ärenden. Enligt honom var Ansa som vanligt när han for iväg. Men när vi kom hem, mötte vi en lite upprörd Ansa vid dörren, hon hade mycket att säga, vilket hon inte brukar ha när man kommer hem. Nu är det dags, tänkte jag! Ansa ville ut, och då märkte jag att hon blöder. Snabbt in i igen, upp till valprummet där Ansa hade bäddat med allt hon hade hittat, både i valplådan och i sängen. Redan till dörren hördes mycket krävande gnäll, och i valplådan hittade jag två valpar, ännu våta. Hjärtat for nog i halsgropen, men snabb kontroll visade att båda valparna var pigga, och måste ha blivit födda alldeles någon minut före. Ansa lugnade sig i valplådan, men det dröjde sig nästan tre timmar före följande valp kom till världen. 
Ansas värkar var nästan obemärkta för ögat, hon krystade ett par gånger vid varje valp och så var det färdigt! Kl 17 hade hon fött sex valpar, varav en död, och var så pass lugn, att jag trodde det vara alla. Men mellan kl 19 och 22 föddes ytterligare tre valpar. Vilket gäng!

Under natten har Ansa tagit väl hand om sina små, även om det kräver lite övning att se till att ingen blir under mamman, och att alla har tillgång till mjölkbaren. Alla åtta mår bra och allas vikt är på väg uppåt, så nu njuter vi försiktigt och försöker se till att både mamma och valparna har det så bra som möjligt!






Ansa synnytti eilen viisi urosta ja kolme narttua, sekä yhden pikkiriikkisen uroksen, joka oli kuollut jo aiemmin kohdussa. Ansa on oikein huolehtiva mamma, ja kaikki kahdeksan pentua voivat hyvin!



Synnytys alkoi sekä huomaamattomasti, että hiukan dramaattisestikin. Ennenkuin lähdin töihin aamulla, totesin Ansan läähättävän hiukan, mutta koska se oli muuten oma, tavallinen itsensä, arvelin ettei synnytyksen aika vielä ole. Puolilta päivin tulin takaisin kotiin samaan aikaan mieheni kanssa, joka oli ollut tunnin verran asioilla. Hän ei ollut huomannut Ansassa mitään tavallisuudesta poikkeavaa ennen lähtöään. Mutta kotiin tullessamme kohtasimme hiukan levottoman Ansan, jolla oli paljon kerrottavaa (mitä sillä ei yleensä muuten ole). Ajattelin, että nyt on aika! Ansa halusi ulos, ja siinä huomasin sen vuotavan hiukan verta. Nopeasti takaisin sisään ja pentuhuoneeseen, missä Ansa olikin petaillut kaikella löytämällään tekstiilillä sekä sängyssä, että pentulaatikossa. Jo ovelle kuului vaativaa kitinää, ja pentulaatikosta löytyi kaksi vielä märkää pentua. Sydän taisi käväistä sekä kurkussa, että vatsalaukussa, mutta nopean kontrollin jälkeen totesin pentujen olevan pirteitä - niiden oli täytynyt syntyä vain minuutteja aiemmin. Ansa rauhoittui pentulaatikkoon, mutta kesti lähes kolme tuntia, ennenkuin seuraava pentu syntyi. 
Ansan supistukset olivat ulospäin lähes huomaamattomia, se ponnisti pari kertaa jokaisen pennun syntyessä, ja sillä selvä. Klo 17 mennessä Ansa oli synnyttänyt kuusi pentua, yhden kuolleena, ja oli sen verran rauhallinen, että arvelin koko pentueen syntyneen. Mutta vielä klo 19 ja 22 välillä syntyi kolme pentua lisää! Mikä lauma!

Yön aikana Ansa on hoitanut pikkuisiaan oikein hienosti, vaikka tarvitseekin vielä hiukan harjoitusta, ettei kukaan jäisi alle ja että kaikki pääsisivät maitobaariin. Kaikkien kahdeksan pennun painot ovat nousseet ja kaikki voivat hyvin, joten nyt uskallamme varovasti nauttia pentulaatikosta kuuluvasta tuhinasta, ja pitää mammasta ja vauvoista oikein hyvää huolta! 


Kommentarer