Ansas valpar växer sakta men stadigt, man ser redan en klar skillnad från födseln. Jag väger dom flera gånger om dagen för att vara på den säkra sidan - att ge di åt åtta valpar är nog ingen lätt match för Ansa. Hon sov nästan ingenting under första dygnet, inte i natt heller, och på morgonen var hon så utmattad att hon sov tungt fast jag lyfte henne lite för att få fram en liten valp som hade krypit under henne. Nu har hon bäddat åt sig i mattes säng bredvid valplådan och går ner då och då för att ta hand om valparna. Ibland, när valparna högljudd gräver mera servering, tittar hon på mig som om hon skulle tycka att jag också ska göra min del och mata valparna. Beklagar gumman, nu i början är det bara du som kan mata dom. Men snart så!
Eräs ystäväni väitti vuosia sitten, ettei maailmassa ole mitään suloisempaa, kuin koiranpennut. Väitin vauvojen olevan suloisempia. Olen edelleen samaa mieltä, mutta koiranpennut tulevat kyllä heti perässä kakkosena!
Ansan pennut kasvavat hyvin, ne ovat jo selkeästi pyöristyneet syntymästä. Punnitsen ne useampaan kertaan vuorokaudessa ollakseni varma niiden kehityksestä - kahdeksan pennun imettäminen ei ole mikään heppoinen työ Ansalle. Ansa ei nukkunut lähes ollenkaan ensimmäisen vuorokauden aikana, ei myöskään viime yönä. Aamulla se oli niin väsyksissä viimein nukahdettuaan, ettei herännyt edes kun nostin sitä hiukan saadakseni esiin sen alle ryömineen pennun. Nyt Ansa on pedannut itselleen matten sänkyyn pentulaatikon viereen, ja käy säännöllisin väliajoin laatikossa hoivaamassa pentuja. Välillä, kun pentujen kimittävä kuoro vaatii lisää ruokaa, se katsoo minuun kuin kysyen, enkö minäkin voisi tehdä osuuttani ja syöttää pentuja. Valitan, pikkuinen, näin alussa pentuja voit ruokkia vain sinä! Mutta pian!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar