Utställningar och annat roligt - Näytelmiä ja muuta mukavaa

Förra veckoslutet gick årets upplaga av Viking Line Dog Show, eller Eckerö-utställningen som vi säger, av stapeln. Jag ställde ut Fatous Intensive Polka, Peggy Sue, på lördagen, med hopp om den sista behövliga certen. Tvi fick vi! Peggy fick MG, hörde jag ringsekreteraren säga samtidigt som hon visade blåa kortet, men i kritiken står det EXC. Får väl vänta och se, hur resultaten skrivs i KoiraNet.
Peggys kritik var alldeles bra, så på det sättet kan vi vara nöjda. Men lite snopet om det faktiskt blev MG... Fast Peggy är ändå världens bästa Peggy Sue!

På söndagen ställdes valparnas pappa Ryethill's Västerman aka Zidane. Han var EXC, fick reservcert och reservcacib och slutade som BH2. Bra kritik också för honom, men skulle naturligtvis gärna ha skålat för hans finska championat. Nåja, nästa år, kanske?



Annars har det varit full rulle mest hela tiden. Valparna växer, är mycket aktiva små busar med sylvassa krokodiltänder - enda tills de somnar tvärt just där de råkar vara för stunden. Man kan sitta hur länge som helst och bara titta på dom. Små personligheter börjar komma fram, och jag har valt ut hanen som jag ska placera hos en fodervärd (letar fortfarande en passlig familj!). Med tikarna är det värre - jag har inte ännu kunnat välja ut den tiken som stannar hemma hos oss.

Under den senaste veckan och förra veckoslutet, då Zidane var på besök med sin husse och matte, har jag flera gånger funderat på en sak: Jag älskar att hålla på med mina hundar, de är en verkligen viktig del av mitt liv naturligtvis, annars skulle jag inte föda upp en endaste valpkull. Men en sak som har kommit till av sig själv, utan att jag tänkte på det i början, är alla dessa underbara, intressanta, olika människor jag har lärt mig att känna under alla år via hundarna. Valpköpare, människor som håller på med samma raser eller hundhobbyer, ägare till hanar som har blivit pappor till "mina" kullar, människor som jag träffar på hundpromenader och så vidare. Det är så berikande och fint! Alla ensamma människor borde ha möjlighet att ha en hund, slår jag fast så där alldeles ovetenskapligt.

I min valpyra har jag alldeles glömt att gratulera krydd-kullen, som fyllde hela 7 år ett par veckor sedan! Grattiskrafsar i efterskott till Wilma, Milli, Martta, Kylie, Olli och Karri!


Viime viikonloppuna järjestettiin Viking Line Dog Show, eli Eckerön näyttely, kuten täällä saarella sanomme. Lauantaina näytelmiin pääsi Fatous Intensive Polka, Peggy Sue, tähtäimessä viimeinen tarvittava serti. Ei tullut sertiä, ei! Peggy sai EH:n, tai niin ainakin kuulin kehäsihteerin sanovan, samalla kun sininen kortti heilahti. Arvostelussa lukee kuitenkin ERI, joten saapa nähdä kuinka tulos KoiraNetiin kirjautuu. Peggyn kritiikki oli oikein hyvä, joten niiltä osin ei auta olla muuta kuin tyytyväinen. Peggy on joka tapauksessa maailman paras Peggy Sue!

Sunnuntaina kehään pääsi Ansan pentujen isä Zidane. Zidane oli ERI ja sai varasertin ja varacacibin, ollen lopulta PU2. Oikein hyvän arvostelun sai myös Zidane, mutta luonnollisesti olisi ollut mukava skoolata sen suomalaista valionarvoa. No, ehkä ensi vuonna?




Muuten täällä onkin aikamoista haipakkaa! Pennut kasvavat, ja ovat oikein aktiivisia pikku härveleitä neulanterävine hampaineen - kunnes nukahtavat yht'äkkiä juuri siihen, missä sattuvat kulloinkin olemaan. Pentuja voi istua tuijottamassa ihan miten kauan tahansa. Pikku persoonallisuudet alkavat tulla paremmin esiin, ja olenkin jo valinnut uroksen, jolle etsin sopivaa sijoitusperhettä. Narttujen suhteen onkin hankalampaa, en millään pysty valitsemaan sitä, joka jää meille. 

Viimeisen viikon ja edellisen viikonlopun aikana olen useasti ajatellut, että todella rakastan koirieni kanssa puuhailua. Ne ovat todella tärkeä osa elämästäni, tottakai, muuten en kasvattaisi yhden yhtäkään pentuetta. Mutta on eräs asia, jota en alun perin ajatellut, mutta joka on tuonut elämääni paljon iloa ja mukavia hetkiä: kaikki nämä mielenkiintoiset, mukavat, erilaiset ihmiset joihin olen tutustunut kaikkien näiden vuosien aikana koirien kautta! Pentujen ostajia, samojen koirarotujen tai -harrastusten parissa viihtyviä, pentueitteni isäkoirien omistajia, ihmisiä joita olen tavannut koiria ulkoiluttaessani jne. Se on niin rikastuttavaa ja hienoa! Kaikilla yksinäisillä ihmisillä pitäisi olla mahdollisuus jakaa elämänsä koiran kanssa, tämä olkoon illan hyvin epätieteellinen viisauteni!

Pentupörinöitteni keskellä olen aivan unohtanut onnitella mauste-pentuettani, joka täytti jo 7 vuotta pari viikkoa sitten. Onnittelurapsutukset Wilmalle, Millille, Martalle, Kylielle, Ollille ja Karrille! 


Kommentarer