Peggy Sue, som snart fyller 7 år, har under det senaste året fått några anfall, under vilka hon verkar i det närmaste berusad, lyfter sina tassar, böjer sin rygg och har svårt att hålla balansen. Det första anfallet kom redan för två år sedan, men det tog över ett år tills nästa anfallet kom. Sakta mak har anfallen kommit oftare, och före maj-månad det här året hade hon redan haft fem anfall. Dock är Peggy för det mesta ensam under dagarna när hennes familj arbetar, så det är möjligt att hon har fått anfall som ingen har sett, medan hon har varit ensam.
Under anfallen är Peggy helt "närvarande", hon kommer om man kallar henne osv., men balansstörningar gör att hon har svårt att gå. Före och efter anfallen, som varar ca 2-3 minuter per gång, är Peggy alldeles normal. Också mellan anfallen lever hon helt normalt liv.
I maj undersöktes Peggy Sue av en veterinär, en specialist inom neurologi på veterinärstationen Aisti i Vanda, och diagnosen lyder "misstänkt lokal epileptisk anfall / paroksysmalisk motorisk störning".
Som vård rekommenderade veterinären att vi följer situationen, och om Peggy får anfall oftare än var 6. vecka, ska vi börja epilepsimedicinering. Om det fungerar, fint, om inte, kan vi fundera vidare vad det kan handla om. I så fall kan det vara mycket svårt att ställa den slutliga diagnosen.
Det handlar alltså om misstänkt epilepsi, en slutlig diagnos låter sig inte göras annars än med uteslutningsmetoden.
Enligt veterinären är anfallen väldigt milda, och på det sättet finns det ingen större orsak till oro. Peggy Sue används naturligtvis inte mera till avel, hon är även steriliserad, men enligt veterinären finns det ingen orsak att stämpla hennes syskon eller avkommor sjuka så länge de är friska. Enligt honom finns det inga hinder till att använda dom till avel, men personligen skulle jag inte rekommendera det.
Huruvida epilepsi och andra under samma benämning placerade neurologiska sjukdomar är ärftliga eller inte, och hur de får sin början, är tills vidare oklart. Därmed är det inte heller säkert, att Peggys sjukdom härstammar från ett genetiskt, ärftligt fel. Min önskan är naturligtvis, att alla syskonen och Peggys avkommor får leva friska utan några som helst symptom, som de hittills har fått.
Under sommaren och hösten har Peggy fått några anfall, men så få, att vi tillsammans med hennes ägare har bestämt att avvakta med epilepsimedicinen. Vi tycker inte heller, att anfallen är riktigt epilepsiaktiga, eftersom Peggy är helt medveten under dom. Svårt att säga. Tills vidare avvaktar vi.
Toukokuu toi mukanaan myös muita ikäviä uutisia.
Pian 7-vuotias Peggy Sue on viimeisen vuoden aikana saanut muutamia kouristuskohtauksia, joiden aikana se on köyristänyt selkäänsä, nostellut tassujaan, huojunut ja menettänyt tasapainonsa. Ensimmäinen kohtaus tuli jo kaksi vuotta sitten, mutta siitä seuraava kohtaus antoi odottaa itseään yli vuoden. Pikku hiljaa kohtaukset ovat tulleet tiheämmin, ja tämän vuoden puolella toukokuuhun mennessä niitä oli ollut viisi, joista kolme viimeistä kuukauden sisällä. Peggy on tosin päivät pääosin yksin kotona, joten kohtauksia on tietysti voinut tulla aiemminkin, ilman että niitä on kukaan ollut näkemässä. Peggy on kohtausten aikana täysin tajuissaan, tulee luokse kutsusta jne. Se vaikuttaa lähinnä humaltuneelta tasapainohäiriöiden vuoksi. Ennen kohtauksia ja niiden jälkeen Peggy Sue on täysin normaali oma itsensä. Kohtaukset ovat kestäneet noin 2-3 minuuttia, ja niiden välissä Peggy on elänyt normaalia terveen koiran elämää.
Toukokuussa Peggy Sue tutkittiin neurologiaan erikoistuneen eläinlääkärin toimesta eläinlääkäriasema Aistissa Vantaalla, ja diagnoosina on "epäilty paikallinen epileptinen kohtaus/ paroksysmaalinen motorinen häiriö".
Hoidoksi määrättiin tilanteen seuraamista, ja jos kohtauksia tulee useammin kuin kerran kuudessa viikossa, aloitetaan epilepsialääkitys. Jos lääkitys auttaa, niin hyvä, jos ei auta niin voidaan miettiä mistä muusta voisi olla kyse, mutta lopullisen diagnoosin tekeminen voi olla hyvinkin hankalaa. Kyseessä on siis epilepsiaepäily.
Eläinlääkärin mielestä kohtaukset ovat varsin lieviä, eikä sen puolesta ole syytä huoleen. Peggyähän ei enää tietysti käytetä jalostukseen, se on leikattukin, mutta eläinlääkäri oli sitä mieltä ettei sen jälkeläisiä eikä sisaruksia ole syytä leimata sairaiksi niin kauan kuin ne ovat terveitä, eli ei estettä jalostukseen käyttämiselle. Itse en sitä kuitenkaan suosittelisi, eikä sen suuntaisia suunnitelmiakaan ole. Epilepsian ja epilepsia-nimikkeen alle mahtuvien neurologisten sairauksien periytyminen ja syntyminen on vielä epäselvää, joten ei ole varmaa, että Peggy Suen sairaus johtuu geneettisestä, periytyvästä häiriöstä. Toivonkin, että sekä sisarukset, että Peggyn pennut saavat elää terveinä ilman neurologisia ongelmia, kuten tähänkin mennessä.
Kesän ja syksyn aikana Peggy on saanut muutaman kohtauksen, mutta sen verran harvakseen, että olemme yhdessä sen omistajan kanssa päättäneet odottaa epilepsialääkityksen aloittamisen kanssa. Mielestämme kohtaukset ovat vielä lieviä ja hallittavissa, eivätkä myöskään vastaa muiden epilepsiaa sairastavien koirien huomattavasti rajumpia kohtauksia, joita meille on kuvailtu. Vaikea sanoa, mutta toistaiseksi odotamme.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar