måndag 12 februari 2018

I väntan på löptiden - Juoksuaikaa odotellessa

Jag hade räknat med att Siiri skulle börja löpa i november-december. Vid självständighetsdagen såg det också ut så, att hon börjar när som helst. Men icke. Och inte ännu heller.
Så vi väntar och suckar lite, och väntar lite till... Med fyra tikar i huset kan det bli så här, att de "flyttar" sina löp lite för att anpassa med varandra. Snälla Siiri, är det inte dags nu?

Idag snöar det yvigt. Hundarna älskar snö, och jag som vinterbarn BEHÖVER det för att överleva vintern. Decembermånaden och den permahösten vi hade i veckor veckor veckor höll på att slå mig ner i fotsolarna. Min själ vittrar sönder i regnet. Jag tror jag mår allra bäst i snöväder, -4°c. Tänka sig! Tyvärr är det inte alls självklart mera att vi alls får en ordentlig vinter varje år här i skärgården. Det kan bli en vecka då, en annan lite senare. Nu har minusgraderna hållit i sig ett par veckor och lite lite snö har täckt marken. Idag äntligen mera snö. Lycka!

Det har varit utmanande att planera för vårens utställningar och viltspårprov i väntan på löptiden. Så nu ligger allt lite på is, tyvärr, tills jag vet när tiden med valplådan kommer. Ser så framemot att ställa vår franska nykomling Nandor, snart 9 månader, men det får vänta lite till.


Olin laskenut Siirin juoksun alkavaksi marras-joulukuussa. Itsenäisyyspäivän tienoilla näyttikin siltä, että juoksu alkaa minä hetkenä hyvänsä. Mutta ei. Eikä vieläkään.
Joten odottelemme, huokailemme hiukan, ja odottelemme taas... Kun talossa on neljä naaraskoiraa, käy näin helposti. Typsyt "siirtävät" juoksujaan toisiinsa sopiviksi. Siiri kiltti, eikö nyt olisi jo aika?

Tänään sataa lunta. Koirat rakastavat lumessa pelehtimistä! Talvilapsena minä itse suorastaan TARVITSEN lunta selviytyäkseni hengissä. Joulukuu ja se permasyksy joka meillä kesti viikkoja viikkoja viikkoja oli lyödä minut aivan maihin. Sielu hapertuu sateessa. Taidan voida parhaiten lumisessa säässä, -4°c. Ajatella! Valitettavasti eivät kunnon talvet täällä saaristossa ole enää lainkaan itsestäänselviä. Talvi saattaa kestää viikon yhdessä kohdassa, toisen toisessa. Nyt pakkasasteet ovat sinnitelleet pari viikkoa ja ohut lumipeite on peittänyt maan. Tänään saamme vihdoin lisää lunta, mikä onni!

Kevään näyttely- ja mejäkoe-reissuja on ollut hankala suunnitella juoksuaikaa odotellessa. Nyt kaikki suunnitelmat ovatkin jäissä, kunnes tiedän milloin tulee aika ottaa pentulaatikko esiin. Odotan kovasti että pääsen näytelmiin Ranskan tuontimme Nandorin, pian 9 kk, kanssa, mutta saan vielä hetken odotella. 


Inga kommentarer:

Skicka en kommentar