Så nu, roligheter!
För det första har jag helt glömt berätta att Finska Bassetklubben premierade Årets Vinstrikaste hundar i sitt vårmöte redan i mars. Vår Eira var på plats nr 3 på listan av Årets Vinstrikaste, där man räknar ihop prov- och utställningsresultat från det gångna året. Eira var också Årets Drevhund och Siiri genast efter på andra plats. Siiri hade bättre poäng från enskild prov, men Eira körde förbi henne med sina tre starter mot Siiris två.
Även Käyttöbassetit (Bruksbassetar) har premierat framgångsrika hundar inom föreningen. Årets Drevmästare blev Prince&Bowie-kullens pappa Rafa, på andra plats Siiri och på tredje plats Eira. Eira fick också en pokal, Jormas Pysti, som årligen ges till den hund som har bästa första resultat på drevprov. Vi tackar och pockar och ser framemot nästa säsong med nya prov! Så kul!
Förra veckoslutet tävlades det i viltspår, då vi ordnade distriktsmästerskapet här på Åland. Inga bassetar var med och tävlade, Eira och Siiri är båda på mammaledigt ännu, men vinnare blev en otroligt duktig och mångsidig pyreneisk vallhund Light My Fire Picsous med min vän Carina som förare. Grattis! Jag var provfunktionär, tolk och sekreterare under provet, och blev så sugen att börja träna igen... Det blir Maires och kanske Nandors tur att satsa mot championatet. Och senare i sommar ska vi se om inte Eira och Siiri kunde starta någonstans i Finland, där det finns lite färre rådjur än hos oss.
Fem av valparna har nu flyttat till sina egna hem. Alla har fått fantastiska familjer där de kommer att få det riktigt bra. Kvar hemma är "norska flickorna" Chili, Tinka och Ronja som väntar på sina vaccinationer innan de kan flytta till Norge. Och så Irma förstås, som blir hemma.
Dessa fyra fröknarna ser nog till att vi inte har det alltför lugnt och tråkigt här. De hittar allt på!
Under de senaste veckorna har alla norska familjerna varit och hälsat på sina valpar och oss. Jag är helt tagen av det faktum att de faktiskt körde ända hit för att träffa dom några timmar. Och det roligaste: så kul att träffa nya trevliga människor! Jag vet inte hur många gånger jag har sagt och skrivit det här i bloggen, men det bästa med den här hundhobbyn är människorna! Det har jag så tydligt märkt även nu när det har varit ledsamma nyheter och motgångar - mängden stöd från "mina" valpköpare är helt otrolig. TACK, ni är bäst! <3
Blogissa on viimeaikoina ollut sen verran surullisia kirjoituksia, että nyt haluan keskittyä johonkin hauskempaan. Se ei tarkoita, että sulkisin silmäni niiltä terveysongelmilta, joita kennelin koirissa on ollut, mutta tällä hetkellä minulla ei ole mitään uutta tietoa. Joten nyt hauskempia juttuja!
Olen kokonaan unohtanut kertoa, että Suomen Bassetkerho palkitsi Vuoden Voitokkaimpia koiria kevätkokouksessaan maaliskuussa. Eira oli kolmannella sijalla voitokkaiden listalla, jossa lasketaan yhteen koe- ja näyttelytulokset. Eira oli myös Vuoden Ajaja ja Siiri sillä listalla toisella sijalla. Siirillä oli paras tulos yksittäisestä kokeesta, mutta Eira ajoi sen ohitse kolmella startillaan Siirin kahta vastaan.
Myös Käyttöbassetit ovat palkinneet menestyneitä koirakkojaan, ja siellä Vuoden Ajomestari on Prince&Bowie-pentueen isä Rafa. Siiri toisella ja Eira kolmannella sijalla. Eira palkittiin myös Jorman Pystillä, joka vuosittain annetaan parhaan ensimmäisen ajokoetuloksen ajaneelle koiralle. Kiitos ja kumarrus! Odotamme jo innolla seuraavaa kautta ja uusia kujeita! Hauskaa!
Viime viikonloppuna kilpailtiin mejä-puolella Ahvenanmaan piirimestaruudesta. Yhtään bassettia ei kisassa ollut, Siiri ja Eirakin ovat edelleen mammalomalla, mutta voittajaksi jäljesti taitava ja monipuolinen Pyreneitten paimenkoira Light My Fire Picsous ystäväni Carinan ohjaamana. Onnea! Itse olin kokeessa koetoimitsijana, sihteerinä ja tulkkina, ja taas alkoi kovasti tehdä mieli treenaamaan. Maire ja ehkä Nandor ovat vuorossa satsaamaan kohti valionarvoa. Myöhemmin kesällä toivottavasti Siiri ja Eira pääsevät starttaamaan jossain päin Suomea, missä kauriita ei vilise ihan niin tiuhaan kuin meillä.
Pennuista viisi on muuttanut omiin koteihinsa. Ne saivat kaikki mahtavat kodit, joissa niiden on hyvä olla. Kotona ovat vielä "norjalaiset tytöt" Chili, Tinka ja Ronja, jotka odottavat rokotuksiaan päästäkseen matkustamaan uuteen kotimaahansa. Ja tietysti Irma, joka jää kotiin.
Nämä neljä neitokaista pitävät huolen siitä, ettei täällä pääse aika kulumaan liian hitaasti. Kylläpäs ne keksivätkin puuhaa!
Viime viikkojen aikana kaikki kolme norjalaista perhettä ovat käyneet luonamme tervehtimässä pentuja ja meitä. Olen aivan otettu siitä tosiseikasta, että he ajoivat koko matkan tänne vain muutaman tunnin tapaamista varten. Ja se hauskin puoli: niin hienoa tavata uusia ihmisiä! En tiedä monta kertaa olen sen sanonut ja tänne blogiinkin kirjoittanut, mutta koirahommista parasta ovat ihmiset! Sen olen niin selvästi saanut huomata nytkin, kun kennelissä on ollut vastoinkäymisiä ja surua. Se tuen määrä, jonka kasvattieni omistajilta olen saanut, on uskomaton! KIITOS, olette parhaita! <3
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar