Bobbor - Pöpöjä

Förra söndagen började valparna spy. Alla tre. Mycket. Jag tänkte att de har fått någonting i sig de inte borde ha tuggat på och sökte här och där men hittade ingenting speciellt - vilket i sig betyder ingenting mitt i det här flyttkaoset. Alla tre var trötta men piggare igen följande morgon så jag hoppades på att det var någonting övergående. På måndagkväll märkte jag att Athos avföring var blodblandad. Eller rättare sagt: det kom blod med avföringen. Snabb kontakt med veterinären som rekommenderade surmjölksfasta i ett dygn - alla valpar var pigga och ville både äta och dricka så hon trodde inte att det kunde handla om någonting mera allvarligt. Så, surmjölksfasta blev det fram till onsdagen då valparna besökte veterinär för id-märkning och hälsokontroll. Athos mage var fortsättningsvis lite lös men annars bedömde veterinären att alla tre var friska och krya. Puust! Jag har aldrig tidigare varit med om sjuka småvalpar, och precis som med sjuka små bebisar rev det i hjärtat och oron växte. Inte roligt.
På torsdagen vägrade mamma Peggy Sue gå ut, spydde allt även hon och sov nästan hela dagen. På kvällen var hon ok igen men jag går och håller järnkoll på alla hundar... Kan det vara så att de vuxna hundarna hämtade hem någonting från sin jaktutflykt i söndags?


Viime sunnuntaina pennut oksentelivat. Kaikki kolme. Paljon. Ajattelin niiden saaneen sisäänsä jotakin mitä niiden ei olisi pitänyt pureskella ja etsiskelin todistusaineistoa sieltä täältä mitään sen kummempaa löytämättä - mikä ei välttämättä tarkoita mitään tämän muuttokaaoksen keskellä. Kaikki kolme poikaa olivat väsyneitä mutta reippaampia seuraavana aamuna joten arvelin vatsavaivojen olleen jotain ohimenevää. Maanantai-iltana huomasin että Aatoksen ulosteessa oli verta. Eläinlääkäri suositteli vuorokauden piimäpaastoa - kaikki pennut olivat reippaita ja halusivat sekä syödä että juoda, joten eläinlääkäri veikkasi vaivojen olevan ohimeneviä ja vähemmän vaarallisia. Pennut olivat piimäpaastolla keskiviikkoon asti jolloin kävimme eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutuksessa. Aatoksen vatsa oli edelleen löysä mutta muuten eläinlääkäri totesi kaikki kolme terveiksi ja reippaiksi. Huh! En ole aiemmin kokenut pikkupentujen sairastelua ja aivan kuten pienten ihmisvauvojenkin sairastaessa sydäntä raastoi ja  huoli oli kova. Ei lainkaan mukavaa.
Torstaina Peggy Sue kieltäytyi menemästä ulos, oksenteli ja nukkui koko päivän. Illalla Peggy oli taas oma itsensä mutta kuljen edelleen ja vahdin haukkana kaikkia koiria... Mietin mahtoivatko aikuiset koirat tuoda mukanaan jonkun pöpön viikonlopun metsästysreissultaan?

Kommentarer